Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on lausunto, jonka hän antoi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallintojaostossa 27.4.2022. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä.

Hallituksen selonteko:

Naton luonne ja ydinsodan todennäköisyyden kasvu unohdettu

Nato-päätöksen taloudellisia seurauksia voi ymmärtää vain, kun muistaa, mikä Nato on. Kyse on selkeästi Yhdysvaltain johtamasta ja hallitsemasta liittoutumasta. Naton komentajana on aina ollut yhdysvaltalainen kenraali. USA vastaa noin 70 % Nato-maiden sotilasmenoista1. Hallituksen selonteossa (Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta, VNS 1/2022 vp) viitataan tähän toteamalla, että ”Naton ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu viime kädessä Yhdysvaltojen sotilaalliseen kykyyn ja ydinasepelotteeseen.”

Natoon liittyminen merkitsee siis liittoutumista USA:n sotilasteollisen kompleksin kanssa. Vuonna 1961 presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti tästä valtakeskittymästä: ”Valtiomme päättävissä elimissä meidän on varottava, että sotilasteollinen kompleksi tarkoituksella tai tarkoittamattaan hankkii epäoikeutettua vaikutusvaltaa. Mahdollisuus vääriin käsiin joutuneen vallan tuhoisaan nousuun on olemassa nyt ja tulevaisuudessa.”2

Liittoutuneiden joukkojen ylimpänä komentajana toisessa maailmansodassa kunnostautuneen Eisenhowerin varoitukseen ei haluttu tai ei pystytty reagoimaan seuraavina vuosikymmeninä. Sotilasteollinen kompleksi kasvoi kasvamistaan sekä suuruudeltaan että vaikutusvallaltaan. Yhdysvalloista syntyi järjettömällä tavalla varustelun ja sotien ympärillä pyörivä valtio. Sillä on muun muassa 18 kappaletta Ohio-luokan sukellusveneitä, joissa jokaisessa on noin 200 ydinkärkeä3. Yksikin tällainen tuntemattomassa paikassa merensyvyyksissä hiiviskelevä tuhoalus pystyy tappamaan miljardeja ihmisiä.

Tunnetun sanonnan mukaan ”jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta”. Yhdysvalloille kaikki ongelmat näyttävät vaativat aseita ja sotilaita. Niinpä sillä on rajojensa ulkopuolella 750 sotilastukikohtaa 80 maassa4. USA on sekaantunut aseellisesti toisten maiden asioihin toista sataa kertaa toisen maailmansodan jälkeen5. Yhdysvaltojen käymissä sodissa on 1940-luvun jälkeen kuollut suoraan tai välillisesti miljoonia siviilejä – joidenkin arvioiden mukaan yli kymmenen miljoonaa6.

Globaali militarismi on valtavan kallista. USA:n puolustusministeriöin budjetti vuodelle 2022 on 715 miljardia dollaria. Muilla hallinnonaloilla on varusteluun liittyviä menoja satojen miljardien edestä. Yhteensä sotabudjetti on yli biljoona eli miljoona miljoonaa dollaria.7 Se on noin 25 % kaikista liittovaltion menoista. Venäjän sotilasmenot olivat vuonna 2019 vain 65 miljardia dollaria8. (Tuolloin USA:n sotilasmenot olivat 904 miljardia $.)

Sotilasteolliseen kompleksiin integroimisen lisäksi Euroopan Nato-maat on liitetty viimeistään vuodesta 1998 myös Yhdysvaltojen maailmanhallintapolitiikkaan. Naton ulkoministerikokouksessa joulukuussa 1998 USA:n ulkoministeri Madeleine Albright kertoi, että Nato kokonaisuudessaan laajentaa toimintaansa Euroopan ulkopuolelle9.

Nato-kustannusten voimakas kasvu odotettavissa

On monia syitä, miksi nykyiset ja tulevat Euroopan Nato-maat joutuvat maksamaan yhä suuremman osan USA:n sotilasteollisen kompleksin ja globaalin militarismin kustannuksista.

Yhdysvaltojen talous on vuodesta 1975 hyötynyt suuresti petrodollarijärjestelmästä: Sen perustana on öljyn ja monien muiden tuotteiden dollaripohjainen kauppa. Tässä järjestelmässä iso osa USA:n liikkeelle laskemista ja tuontihyödykkeiden maksuna käyttämistä dollareista ei palaudu maahan takaisin muiden maiden ostaessa Yhdysvaltojen tuottamia hyödykkeitä. Näin USA on voinut saada ilmaiseksi tai velkaa vastaan valtavasti hyödykkeitä muun muassa asetuotantonsa raaka-aineiksi. Esimerkiksi vuonna 2017 USA:n kauppataseen vajaus oli 600 miljardia dollaria.10

Petrodollarijärjestelmä on kuitenkin murtumassa. Ulkomaankauppaa käydään yhä enemmän muissa valuutoissa kuin dollareissa. Tämä liittyy USA:n talouden heikkenemiseen suhteessa muuhun maailmaan. Yhtenä syynä on myös sanktiopolitiikka, joka on vähentänyt luottamusta dollariin11.

Samanaikaisesti on käynnissä uusi kylmä sota, joka alkoi jo vuonna 2014 mutta on Venäjän hyökkäyksen jälkeen voimistunut. Kuten vanha kylmä sota niin myös sen uusi versio antaa sotilasteolliselle kompleksille mahdollisuuden määritellä Nato-maat aina alivarustautuneiksi huolimatta siitä, että Naton sotilasmenot ovat noin 17 kertaa suuremmat kuin Venäjän12. Käynnissä on varustelukierre, joka lisää Nato-maiden menoja jatkuvasti.

Jos Suomesta tulee Naton jäsen, kustannusten siirto USA:lta muille liittolaisille tulee rasittamaan julkista taloutta vuodesta toiseen yhä enemmän. Sen sijaan, että verorahoilla parannettaisiin koulutusmahdollisuuksia, sosiaaliturvaa, terveydenhoitoa ja kaikenlaisia elämän edellytyksiä, ne käytetään sotilasteollisen kompleksin tuotteisiin, jotka parhaassa tapauksessa ovat turhia ja huonoimmassa tapauksessa tappavat joukoittain ihmisiä. Suomi alkaa vähitellen harjoittaa USA:n tapaan sotilaallis-keynesiläistä talouspolitiikkaa, jossa talous saadaan sotapistosten avulla ajoittain voimaa hyvin samalla kun ihmiset voivat huonosti.

Maailmankuulu kielitieteilijä ja USA:n johtava intellektuelli Noam Chomsky otti hiljattain kantaa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Hänen mukaansa jäsenyydestä ei Suomelle ja Ruotsille olisi mitään hyötyä, mutta se olisi iso lahja Yhdysvalloille13.

Sanktiopolitiikka

Kansantaloudellisia ja sitä kautta valtiontaloudellisia kustannuksia Nato-jäsenyys aiheuttaisi myös siksi, että Suomen olisi entistä vaikeampi irtautua USA:n suosimasta sanktiopolitiikasta. Sanktioilla saadaan kyllä aiheutettua kärsimyksiä kohdemaan tavallisille ihmisille, mutta ne eivät saa aikaan toivottua politiikan muutosta ja kääntyvät helposti asettajaansa vastaan ja tuottavat vahinkoa ulkopuolisille maille. Sanktioiden hyödyttömyydestä politiikan muutoksen kannalta kertovat mm. Pohjois-Korean ja Kuuban yli puoli vuosisataa kestäneet sanktiot.

Venäjälle tänä vuonna määrätyt sanktiot ovat jatkoa vuonna 2014 alkaneelle politiikalle. Sanktioille ei näy loppua, sillä Nato tuskin koskaan lakkaa syyttämästä Venäjää. USA ei niistä paljon kärsi, mutta Euroopan maille ja etenkin Suomelle niistä on paljon haittaa. Sen sijaan, että Suomella olisi keskeinen sijainti idän ja lännen välisten kauppa- ja muiden virtojen solmukohdassa, Suomesta tuleekin lännen periferia. Tähän mahdollisuuteen selonteossakin viitataan (”reunamarkkinakehitys” s. 41).

Mutta eikö ole moraalisesti ja kansainvälisoikeudellisesti täysin väärin jättää rankaisematta Venäjää sanktioilla? Moraali on kuitenkin moraalia ja oikeus oikeutta vain silloin, jos samat säännöt pätevät kaikille. Jotta Venäjälle nyt langetetuilla ja tulevaisuudessa langetettavilla sanktioilla olisi moraaliperusta, olisi boikotoitava esimerkiksi öljyn tuontia Saudi-Arabiasta. Maan vuonna 2015 aloittama hyökkäys Jemeniin on johtanut yli 150 000 ihmisen kuolemaan pommituksissa ja muissa väkivaltaisuuksissa14. Sodan aiheuttama humanitäärinen katastrofi seurauksena on nälkään ja tauteihin kuollut vähintään saman verran ihmisiä15. Niin kauan kuin Saudi-Arabia ja lukuisat muut sotivat maat jäävät sanktioiden ulkopuolelle, Venäjään kohdistuvissa sanktioissa on kysymys USA:n ja joidenkin muiden tahojen etujen ajamisesta tai näennäishyveellisyydestä eikä moraalista tai oikeudesta.

Ydinsota

Albert Einsteinin totesi vuonna 1945: ”Atomivoiman vapauttaminen on muuttanut kaiken paitsi meidän ajattelutapaamme.” Suomen hallituksen vanhakantaista ajattelua kuvastaa se, että selonteossa ei pohdita sitä, miten turvallisuuspoliittiset ratkaisut vaikuttava ydinsodan syttymisen todennäköisyyteen.

Naton työntyminen entistä tiiviimmin lähelle Pietaria ja Murmanskia lisää varmasti jännitteitä kahden ydinaseblokin välillä. Selonteossa viitataankin tähän: ”Mikäli Suomi hakisi Naton jäsenyyttä, tulisi varautua laaja-alaiseen ja vaikeasti ennakoitavaan vaikuttamiseen ja riskeihin, kuten esimerkiksi jännitteiden kasvuun Suomen ja Venäjän välisellä rajalla.” (s. 27) Tämä merkitsee sitä, että puolin ja toisin reagoidaan entistä herkemmin ja entistä nopeammin rajan vahingossa tai tahallaan ylittäviin lentäviin esineisiin – ja myös niihin, joiden uskotaan kohta ylittävän rajan.

Lentävät objektit voidaan tulkita myös ydinohjuksiksi tai ydinaseita kantaviksi lentokoneiksi. Ydinase-epäilyjä lisäisi se, että Suomi ei ole sulkemassa pois USA:n ydinaseiden sijoittamista maahamme toisin kuin esimerkiksi Norja. Epäluuloisuutta kasvattaisi myös se, että Suomi on tilannut USA:sta F-35-hävittäjiä, jotka on varustettavissa tätä varten kehitetyillä "miniydinaseilla"16. Saksa on tilannut näitä hävittäjiä nimenomaan siksi, että ne voivat kuljettaa ydinaseita17.

Ydinasetulkinnan tapahduttua käynnistetään vastaydinhyökkäys jo ennen kuin objekti ehtii maaliinsa. Tällainen järjestelmä on luotu, koska suuri osa ydinohjuksista on tähdätty vastapuolen ydinasetukikohtiin tarkoituksena tehdä vastahyökkäys mahdottomaksi. Aikaa havainnosta laukaisuun ei ole kuin joitakin minuutteja. Siksi ohjusten lähettäminen on osittain automatisoitu. Ihmiskunnan tuhoamisoikeuksia on annettu presidenttien lisäksi useille ydinasejoukkoja johtaville upseereille, sillä ylin johto voi olla ratkaisevalla hetkellä estynyt tai peräti kuollut. Koska lentävää objektia koskeva havainto ja sen tulkinta voivat olla vääriä, vahingossa syttyvä ydinsota on täysin mahdollinen. Sitä todistavat myös useat tietoon tulleet tilanteet, joissa väärä hälytys oli vähällä käynnistää ydinsodan.18

Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä ja siihen liittyvä jännityksen kasvu, johtaisivat siihen, että Venäjä virittäisi ydinhälytysjärjestelmänsä entistä herkemmäksi. Vahingossa syntyvän ydinsodan todennäköisyys kasvaisi. Näin turvallisuuden lisäämisen sijasta vähennettäisiin sitä.

Ydinsodan mahdollisuuteen selonteossa viitataan vain väestönsuojelun yhteydessä ja vaaditaan säteilyvalvonnan tehostamista. Mittaukset eivät kuitenkaan paljon auta, kun Venäjän ydinohjukset maalitetaan suoraan Nato-Suomeen. Lisäksi Naton omat ydinaseet tekisivät pahaa jälkeä Itä- ja Pohjois-Suomessa, kun Pietari, Murmansk ja rajan lähellä olevat sotilastukikohdat tuhottaisiin. Ne harvat suomalaiset, joita ydinräjähdysten pätsit, paineaallot ja säteilyvaikutukset eivät tappaisi, kuolisivat nälkään: sadat ydinräjähdykset eri puolilla maailmaa nostaisivat stratosfääriin valtavia savu- ja nokipilviä, joiden seurauksena syntyisi ”ydintalvi”: aurinko pimenisi vähintään 10 vuodeksi19. Julkinen talous pienenisi nopeasti nollaan, kun suomalainen yhteiskunta lakkaisi olemasta.

Natoon liittymiselle on ratkaisevasti vähemmän valtiontaloutta rasittava ja paljon enemmän turvallisuutta edistävä vaihtoehto: Suomen vanhoihin hyviksi koettuihin perinteisiin nojautuen voimme kehittää maastamme siviilivastarinnan, konfliktien ratkaisun ja rauhan rakentamisen suurvallan.

18Daniel Ellsberg: The Doomsday Machine: Confessions of a Nuclear War Planner (London: Bloomsbury, 2018); Olli Tammilehto: ”Kaikkien kansojen murhaajat kulkevat liipaisin herkässä”, Voima, 27.2.2019, https://voima.fi/artikkeli/2019/kaikkien-kansojen-murhaajat-kulkevat-liipaisin-herkassa/.

19Ellsberg, The Doomsday Machine.


28.04.22


Lisää kommmentti

* Pakollinen tieto
4000
Vedä ja pudota kuvia tähän (max 3)

Kommentit (4)

Gravatar
New
Vesa P.kirjoittaa...

Ensimmäinen kommenttini on saanut peukkuja alaspäin ja kieltämättä lähtikin aika jäsentymättömässä kunnossa; pahoitteluni siitä. Katsoin silloin Ollin kirjoitusta erillisenä ja vasta myöhemmin huomasin arvioida sitä suhteessa hallituksen selontekoehdotukseen, jota vasten kirjoituksen NATO-kriittisyys kyllä tuo tasapainottavaa vaikutusta.

Tavallaan on mielenkiintoista, että siinä missä vasemmisto perinteisesti on suhtautunut myönteisemmin Venäjään, nyt vasemmistopainotteinen hallitus onkin vetämässä NATOon. Yksi selittävä asia lienee valtamedian keskittyminen vaihtoehdottomasti yhteen narratiiviin Ukrainan tapahtumista vähän niinkuin koronastakin. Toisaalta vaihtoehtomediassa on tuotu esiin Marinin ja Saarikon osallistuminen WEF:n Young Global Leaders -koulutukseen, mikä tuonee samansuuntaista vaikutusta myös hallituksen sisältä. VKK:n Turtiainen on esittänyt, että Suomen hallitusta johdettaisiin ulkomailta, ja täytyy myöntää että Marinin vaikeus vastata kysymyksiin saattaa viitata siihen, että hänelle niin sanotusti annetaan sanat suuhun -- jollaisessa järjestelyssä yllättävät kysymykset helposti johtavat epämääräiseen kiertelyyn.

Koen yhtenä kansakuntamme (ja muidenkin kansojen) heikkoutena liian tukeutumisen valtamedian rakentamiin vaikutelmiin. Jo pidempään on ollut tiedossa isojen mediatalojen avainhahmojen käyminen sisällöltään salatuissa Bilderberg-kokouksissa, ja siihen päälle sittemmin esiin tulleet tiedot WEF:n roolista Young Global Leaders -ohjelmineen ja Great Reset -agendoineen. Erilaisista paloista alkaa hahmottua kuva, että maailmaa yritetään johtaa kulissien takaa. Toki sellaista ovat jotkut esittäneet jo pidempään, mutta sen uskottavuus tuntuu vahvistuvan vuosi vuodelta.

Gravatar
New
Vesa P.kirjoittaa...

Kiitos -- vähän tuossa tosin "särähti korvaan" vasemmistolaissävyinen retoriikka Yhdysvaltoja vastaan. Tasapuolisuuden vuoksi tunnustettakoon, että Yhdysvallat on tehnyt merkittäviä sotilaallisia uhrauksia vapauden puolesta merkittävästi myös kokonaisuuden eduksi ilman kovin välitöntä omaa intressiä -- esimerkiksi vapaan Etelä-Korean olemassaolo on paljolti sen ansiota.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Nykyään uusi vastakkainasettelu näyttäisi olevan: kansallisvaltioiden romuttamiseen tähtäävä globalistieliitti vs. tavallisen kansan ja kansallisvaltioiden etu. Globalistieliitin valta mediasta on näkynyt mm. siinä, miten kansallisvaltioita puolustavat puolueet yleensä aina leimataan populistipuolueiksi.

Miten tuo asetelma heijastuu NATO-kysymykseen? Vaikka Venäjä saattaa näyttää vastapoolilta globalistieliitille, en tohdi sitä lähteä kehumaankaan -- kyllä se käytännössä on enemmän uhka. Tavallaan pidän Ossi Tiihosen muotoilusta läntiseen uhkaan liittyen: "Jos katsotaan, millainen tyrannia koronan varjolla on länsimaihin luotu, niin suomalaisten sortaminen ulkomaisin Nato-joukoin jonkinlaisen kriisitilan varjolla on mahdollinen skenaario."

Tavallaan NATO-kysymyksessä yhdistyy kaksi eri kysymystä: (1) Haluammeko NATOon ylipäätään, mikä tuo toisaalta turvatakuut ja toisaalta riskin joutua mukaan toisten väliseen sotaan, ja (2) onko nyt oikea historiallinen hetki liittyä?

Gravatar
New
(Helsinki)kirjoittaa...

Kiitos. Laitoin kirjoituksesi someen jakoon esipuheella ja tein esipuheestani Uuden Suomen kolumnin:

SUOMI EI OLE TURVASSA NATON ULKOPUOLELLA. SUOMI EI OLE TURVASSA NATON SISÄPUOLELLA

Lisääkö Suomen NATO-jäsenyys vahinkoydinsodan uhkaa?

1. Venäjä on vaarallinen diktatuuri.

2. Suomi ei ole turvassa NATOn ulkopuolella. Suomi ei ole turvassa NATOssa.

2. Yhdelläkään kansainvälisen politiikan merkittävällä tekijällä ei ole puhtaita käsiä. Köyhissä maissa sodat soditaan suurten sotilasvaltojen aseilla, joiden epäeettinen kauppa on tärkeä tekijä näiden maiden talouskasvulle.

Karmein viime aikojen esimerkki siitä on Jemenin sota, jossa lännen tärkeä liittolainen, kriitikoitaan paloittelumurhalla pelotteleva Saudi-Arabia on jo monena vuonna täysin vapain käsin saanut aseillaan kylvää kauhistuttavaa inhimillistä tuhoa Jemenin maaperällä. YK on monta kertaa luonnehditun tuon konfliktin ihmiskunnan suurinnaksi inhimilliseksi tragediaksi.

3. Venäjä on arvaamaton.

Niin ovat kaikki tekijät kansainvälisessä politiikassa. Tärkeimmät NATO-maat Ranskaa lukuun ottamatta hyökkäsivät 20 vuotta sitten Irakiin ja saivat siten maan totaaliseen aseelliseen sekasortoon. Hyökkäystä perusteltiin valheellisilla väitteillä kemiallisten aseiden olemassaolosta Irakissa. Sodan yksi seuraus oli ISISin synty. ISISin kukistamisessa kurdeilla oli ratkaiseva osuus maataisteluissa. Kun ISIS oli tuhottu, länsi hylkäsi kylmästi kurdit ja on sallinut, että NATO-maa Turkki on täysin kansainvälisten lakien vastaisesti hyökännyt useamman kerran kurdikohteisiin niin Syyriassa kuin Irakissa.

Myötävaikuttamalla Libyan diktaattori Gaddafin kukistamiseen lännen toimista oli hyvin samanlaiset seurauksin kuin Irakissa. Totaalinen sekasorto ja uusi sota ja terrorismin kasvualusta.

Kun Venäjä soti muslimisissejä vastaan valloittamassaan Afganistanissa, USA tuki kyseisiä ääri-islamisteja, joista kehittyi Afganistanin Taleban-hallitus. Sitten NATO soti 20-vuotta vuoristosissejä vastaan ja hävisi heille ja sodan loppuselvittely oli kaoottista pakenemista. Biden totesi rehellisesti, että ei kyse ollut tyttöjen koulunkäynnin oikeuden puolustamisesta vaan USAn turvallisuuspeloista 11.9. terrori-iskun jälkeen.

Venäjän Ukrainan sota ja sen muut sotarikokset ovat sangen tunnettuja viime vuosien varrelta.

Oikein tai väärin Venäjä kokee NATOn uhkana. Mitä Venäjä mahtaa kokea, jos NATOn itäraja kasvaa Suomen itärajan verran?

Venäjän aggression vastustaminen voi tapahtua muutenkin kuin NATOn kautta. Ei se helppo ole. Ei se varmaa turvallisuutta takaa.

Mutta sitä ei takaa NATOkaan. Olli Tammilehdon muistutus USAn presidentti Eisenhoverin jäähyväispuheesta, jossa hän vakavasti varoitti sotilasteollisen kompleksin vallan kasvun vaaroista on edelleen hyvin aiheellinen. Erityisen aiheellinen on ydinasevarustelun vuoksi ja siihen liittyvän vahinkoydinsodan mahdollisuuden vuoksi.

Oma kysymyksensä on kohta pidettävät USAn presidentinvaalit. Trump on tällä hetkellä vahvoilla. Mutta ei kyse ole niinkään Trumpista eikä Putinista vaan kummankin suurvallan syvistä huolestuttavista sekasortoon kallellaan päin olevista väkevistä yhteiskunnallisista pohjavirroista. Kummankaan maan kilpahevosen puolesta vedonlyöntisuhde ei ole lupaava. Yksi syvä pohjavirta on sotilasteollinen kompleksi kaikissa suurissa valtioissa. Se on valtava rakenteellinen tekijä, joka pahimmillaan jyrää automaatin tavoin etenemistään. Varsinkin kun sen annetaan jyrätä.

Oma kysymys on Kiina. Mitä sille merkitsee NATOn vahvistuminen. Lähentyykö se Venäjää?

Veikko Tarvainen

PS Suosittelen Olli tammilehdon kirjoitusta ja lähdeviitteitä.

Gravatar
New
Pauli Rautama(Tampere)kirjoittaa...

Puutun vain pieneen yksityiskohtaan täydentäen mainintaasi Libyan destabilisoinnista.

Afrikan mantereen pakolaisvirroista osa kulkee juuri Libyan kautta. Gaddafin hallinnon aikana tuora reittiä ei ollut nahdollista käyttää, mutta hänen

poistuttuaan autuaammille metsästysmaille tilanne muuttui ratkaisevasti. EU ampui siis tässäkin omaan polveensa osallistuessaan Ñato-johtoiseen operaatioon Libyassa. Eniten muuttovirrasta ovat kärsineet Italia,

Malta ja Kreikka, mutta Suomikin on siitä saanut osansa.

Gravatar
New
A Ratia(Turku)kirjoittaa...

Suomen liittyminen NATOon lisäisi naapuri-suurvallan turvattomuutta ei pelkästään Pietarin ja Murmanskin osalta, vaan merkittävästi myös Itämeren osalta. Ensinnäkin se vaarantaisi Venäjän Itämeren laivaston toimintamahdollisuuksia: Kansainvälinen vesiväylä Suomen ja Viron aluevesien välillä on kovin kapea ja helpommin motittavissa (vaikkapa miinoilla). Siten Kalingradin ja Pietarin huoltovarmuus heikentyisi. Myös lentoreitit limittäin NATO-alueiden kanssa muuttuisivat tulenaremmiksi. Tämä kaikki lisäisi jännitystä ja sodanvaaraa myös meille Suomessa.

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevaa koronakertomusta. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)