Sananvapaus hukkuu huutoon

Varmaan moni kirjoituksiani lukenut ajattelee, että kas vain, tällaistakin voi julkaista jopa valtalehdissä. Sananvapaus on siis Suomessa korkealla tasolla! Todellisuudessa minä ja useimmat muut nykyisen talous- ja valtajärjestelmän kriitikot törmäämme jatkuvasti korkeaan julkaisemismuuriin. Tietenkin omiin blogeihin voi kirjoittaa ja vessojen seinille raapustaa vapaasti mitä tahansa. Tällöin kyse on sananvapauden sijasta enemminkin kuiskaamisen vapaudesta, jonka harjoittaminen on mahdollista myös useimmissa diktatuurimaissa.

Esimerkiksi marraskuussa (2012) kirjoittamani ja joulukuun alussa Dohassa pidetyn ilmastokokouksen alla tai aikana ilmestyväksi tarkoitettu juttuni ”Ilmastokatastrofi voidaan torjua enää vain talouslaskulla”

http://www.tammilehto.info/ei-ilman-talouslaskua24.php

olisi voinut jäädä harvojen ihmisten lukemaksi nettikirjoitukseksi. Tarvittiin kärsivällisyyttä kysynyt prosessi, johon kuului hylkäyksiä, viivytyksiä, lyhentämistä ja lukemattomia sähköpostiviestejä. Vasta tämän jälkeen sain kirjoitukseni julki joulukuun lopussa Kalevassa ja tammikuussa Keskisuomalaisessa ja Savon Sanomissa. Tällöin Dohan kokous oli aikaa sitten ollut ja mennyt.

En valittaisi tämän julkaisumuurin korkeutta, jos se olisi aina saman suuruinen riippumatta kirjoittajasta tai kirjoituksen sisällöstä. Mutta todellisuudessa ensinnäkin valtaapitävillä ihmisillä on aina oikotie julkisuuteen:

  • heidän juttunsa julkaistaan nopeasti, jopa lyhentämättä;
  • heidän ei usein tarvitse edes kirjoittaa juttua, vaan haastatteleva toimittaja tekee sen heidän puolestaan;
  • he voivat aina tarvitessaan saada mainostilaa tiedotusvälineistä;
  • heidän sanomansa tuputetaan niillekin ihmisille, jotka eivät seuraa tiedotusvälineitä työntämällä se kaikkiin postilaatikoihin ja päällystämällä laajat alueet julkista tilaa sillä.

Toiseksi suurta valtaa vailla oleva kirjoittaja saa parhaiten juttunsa julkisuuteen välttämällä valtiollisen, taloudellisen ja teknologisen järjestyksen kritiikkiä. Hyvä menestysstrategia toimittajalle on myös psykologisoida tai luonnontieteellistää yhteiskunnalliset ongelmat.

Näistä syistä Suomen ja muiden ”kehittyneiden” maiden mediassa ei suinkaan kukoista sananvapaus vaan propaganda valtajärjestelmän puolesta*. Äänet saattavat olla monet, mutta niitä kaikkia yhdistää taustalla kuuluva vallan pasuuna. Kun tähän huutokuoroon yhdistää vielä samaa sanomaa kaikkialla kirkuvat mainokset, alkaa ihmisten olla todella vaikeaa kuulla niitä joilla olisi jotain tärkeää sanottavaa. Esimerkiksi sitä, että juuri tämä median hellimä talous on viemässä meitä tuhoon.

Olli Tammilehto

* Mediasta propagandajärjestelmänä ks. esim. Noam Chomsky & Edward Herman: ”Propagandamalli”. Teoksessa Juha Yli-Vakkuri, Marko Ampuja & Erkka Ööni (toim.): Ideologia ja valta 1. Like, Helsinki 2002, 215-291, Edward Herman & Noam Chomsky: Manufacturing Consent, The Political Economy of the Mass Media. Vintage Books, Lontoo 1994

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Maailmanjärjestelmä, Media, Talouskritiikki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Sananvapaus hukkuu huutoon

  1. Erkki Rantamäki sanoo:

    Olen kirjoittanut täällä Vaasassa ilmestyvään sanomalehti Pohjalaiseen lukuisia, nykymenoon monessakin tapauksessa kriittisesti asennoituvia yleisönosastokirjoituksia ja törmännyt samaan ilmiöön. Yleensä niitten julkaisemista on syystä tai toisesta viivytetty ja usein tekstini on julkaistu melko lailla sensuroituna ja muutettuina jolloin asiakokonaisuus on vesittynyt.
    Olen huomannut että tämän alueen näkyvät poliitikot kyllä saavat kyseisessä sanoma lehdessä kirjoituksensa lävitse muitta mutkitta ja ilman viivytystä. Olen tästä joskus huomauttanut sähköpostitse kyseisen sanomalehden päätoimittajallekin mutta mitään vastausta en asiaan tietenkään ole saanut. Selvästikin tuntuu siltä että minun kaltaiseni “tavallinen ihminen” ei todellakaan paini samassa sarjassa kuin valtaapitävä eliitti!
    Itse matkapuhelinta omistamattomana henkilönä olen muutoin kiinnittänyt huomiota siihen, että kyseinen sanomalehti “Pohjalainen” ei vahingossakaan julkaise mitään uutisia jotka kyseenlasitavat tämän nykyisen “kännykkähulluuden” taikka noitten “piippilaitteitten” aiheuttamat terveysriskit!
    Kokonaan toinen linja on täällä Vaasassa ilmestyvällä ruotsinkielisellä “Vasabladet” – sanomalehdellä. Mainitussa sanomalehdessä on tavan takaa julkaistu erilaisia, tutkimuksiin pohjautuvia artikkeleita sekä yleisönosastokirjoituksia jotka ovat tuoneet esille liiallisen kännykänkäytön vaarat. Paha vain, minun kaltaisellani, molemmat kotimaiset kielet hallitsevalle henkilölle nämä “kännykkäkriittiset” artikkelit kyllä avautuvat mutta ruotsin kieltä taitamattomien henkilöitten ulottuville ne eivät kantaudu. Tuntuukin että suomenkieliset lukijat pidetään näiltäkin osilta tahallisessa uutispimennossa.
    Jo muinaiset roomalaiset sanoivat “tarkoitus pyhittää keinot”.

  2. Esa sanoo:

    Valtamediat pitävät mielipidepalstoja antaakseen vaikutelman ilmaisunvapaudesta. Illuusio murenee kun sinne kirjoittaa saadakseen mielipiteensä julki. Ei tarvitse olla loukkaava, rasistinen jne. Riittää kun poiketaan toimituksen linjauksesta ja yleisestä mielipiteestä riittävän paljon.
    Lisäksi jotkut henkilöt ja tahot tuntuvat olevan tabuja. Tuntuu myös, että ip osoite riittää hylkäykseen jos hylättyjä viestejä on riittävä määrä. Sananvapaus on kaukana tästä maasta.

Vastaa käyttäjälle Esa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *