Huomioita ja kommentteja

Stalinin hallinto julkaisi vuonna 1936 ihmisoikeuksia kunnioittavaa ja demokraattista henkeä huokuvan asiakirjan, jonka nimi oli ”perustuslaki”. Se ei silti ollut perustuslaki, koska olennaisissa kohdissa sitä ei edes yritetty noudattaa. Ei tuo paperi kuitenkaan ollut aivan hyödytön: se piti yllä monen ulkomaalaisen illuusiota Neuvostoliitosta.

Tämä historiallinen kuriositeetti tuli mieleeni, kun luin teoreettisen filosofian emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon kirjoituksen ”Rokottamattomat ovat valinnoistaan eettisesti vastuullisia” (Helsingin Sanomat 11.11.21)¹. Hän yhtyy käynnissä olevaan rokottamattomien syyllistämiskampanjaan, ja katsoo, että ”onkin aivan selvää, että.. koronarokotuksen laiminlyömistä.. on pidettävä epäeettisenä ratkaisuna”.

Koronarokotteiden luonne on kuitenkin samankaltainen kuin Stalinin ”perustuslain”: ne eivät ole rokotteita sanan tavanomaisessa mielessä. Pelkästään se, että rokotetut halutaan suojata rokottamattomilta monimutkaisella passi- ja kieltojärjestelmällä, kertoo, että rokote ei anna immuniteettia tautia vastaan. Monien tutkimusten mukaan rokotettu voi levittää koronaa vähintään yhtä tehokkaasti kuin rokottamaton².

Yhdysvaltain THL:n eli CDC:n sivuilla ’rokotus’ määriteltiin elokuussa seuraavasti: ”Rokotus tarkoittaa rokotteen viemistä kehon sisään immuniteetin tuottamiseksi jotain tautia vastaan.”³ Tiedonvapauslain avulla julkisuuteen saadut viraston sisäiset sähköpostit kertovat, että ”koronarokotteiden” luonteen paljastuttua määritelmä koettiin haitalliseksi: ”Sivuillamme oleva määritelmä on ongelmallinen, ja ihmiset käyttävät sitä väittääkseen, ettei Covid-19-rokote ole rokote oman määritelmämme perusteella”. Niinpä Orwellin Oseanian Newspeakistä oppia saaneet CDC:n byrokraatit päättivät hävittää kriittiset ajatukset muuttamalla kieltä. Tällä hetkellä määritelmä kuuluu: ”Rokotus tarkoittaa rokotteen viemistä kehon sisään tarkoituksena saada suoja joltain taudilta.”⁴

”Koronarokotteet” siis toimivat jos toimivat vähän samaan tapaan kuin aspiriini ja muut taudin oireita vähentävät valmisteet. Näiden injektioiden ottaminen kuuluu näin ollen lähinnä ”asioihin, jotka koskevat vain ihmistä itseään” ja joiden suhteen Niiniluodon siteeraaman John Stuart Millin mukaan ”ihmisellä on ehdoton vapaus”.

Joku voi kuitenkin väittää, että ihmisen oman terveyden menetys koskee sairaudenhoitojärjestelmän kautta muita ihmisiä. Mutta oman terveyden vaarantamista esimerkiksi huonoilla elämäntavoilla tai vaarallisilla harrastuksilla ei ole ainakaan tähän saakka katsottu rangaistavaksi. Toisaalta vakavan koronataudin todennäköisyys virallistenkin tilastojen mukaan on perusterveillä alle 65-vuotiailla ihmisillä hyvin pieni⁵. Muillakin sairaalaan joutumisen mahdollisuus pienenee merkittävästi, jos oireiden ilmaantuessa käyttää monissa tutkimuksissa tehokkaiksi todettuja, mutta suuryhtiöille voittoa tuottamattomia ja siksi pannaan julistettuja lääkkeitä⁶.

Lisäksi on hyvin mahdollista, että nimenomaan rokotetut joutuvat sairaalaan todennäköisemmin kuin pistoksesta kieltäytyjät. Ensinnäkin rokottamattomia koskevissa sairaalahoitotilastoissa on paljon piikin saaneita, koska ihminen lasketaan rokotetuksi vasta, kun viikko tai kaksi on kulunut injektiosta. Suurin osa rokotuksen haittavaikutuksista ilmenee ensimmäisinä piikityksen jälkeisinä päivinä, joten niiden sairaalahoidot tilastoidaan rokottamattomille kuuluviksi.

Toiseksi piikitysten aiheuttama terveydenhoidon kuormitus on merkittävä, sillä sairaalahoitoa vaativia koronarokotehaittoja on ilmennyt ennätyspaljon. Suomen viralliseen seurantajärjestelmään on ilmoitettu jo 3755 vakavaa haittavaikutusta⁷. USA:n vastaavaan järjestelmään on kertynyt noin 92 000 sairaalahoitoa vaativaa koronarokotehaittaa⁸. Tutkimusten perusteella tiedetään, että todellinen haittojen määrä voi olla kymmeniä tai jopa sata kertaa suurempi, koska vain pieni osa haittavaikutuksista ilmoitetaan⁹. Eli tässäkin suhteessa rokottamaton voi perustella valintaansa moraalisesti.

Mielestäni on epäeettistä laiminlyödä kriittisen järjen käyttö ja pitää ainutlaatuisella propagandavyöryllä markkinoitua ja miljardien voittoja suurille yhtiöille tuottavaa rokoteoffensiivia ilman muuta totuudellisena. Vallanpitäjien organisoimien pelottelukampanjoiden kyseenalaistamista voidaan pitää jopa kansalaisvelvollisuutena, sillä historiasta tiedämme, millaisia megarikoksia näiden avulla on onnistuttu tekemään. On vastuutonta alkaa syyttää suuresta julkisuudesta pois siivottua ja sorrettua vähemmistöä moraalittomuudesta ottamatta selvää siitä, miten se perustelee kantaansa.

Olli Tammilehto

Dimitry Gurbanov on kunnostautunut äärioikeiston tutkijana. Kansan Uutisissa 30.5.julkaistusta ”koronadenialistista” liikettä käsittelevästä kirjoituksesta¹ päätellen tutkimuskohde on vaikuttanut tutkijaan: Gurbanov käyttää äärioikeistosta tuttua asiayhteydestä irrotettuja ja harhaanjohtavia väitteitä sisältävää ja pilkkanimillä höystettyä retoriikkaa.

”Denialisti” voi kuulostaa hauskalta irvailulta, mutta asian ymmärtämiseen pyrkivälle tutkijalle nimityksen käyttö ei sovi, koska suurin osa koronkriittisen liikkeen ihmisistä ei kiellä koronaviruksen tai koronaepidemian olemassaoloa. Kritiikki koskee sen sijaan ennen kaikkea torjuntatoimenpiteiden suhteettomuutta ja vahingollisuutta. Gurbanov ei huomaa, että denialisti-termiä käyttämällä hän itse asiassa mutkan kautta astuu äärioikeiston riveihin: saksalaiset juutalaisjärjestöt ovat arvostelleet ”koronadenialisti”-sanan käyttöä, koska tämä rinnastaa koronaepidemian holokaustiin ja siten kiistää holokaustin ainutlaatuisuuden.

Gurbanov kirjoittaa ikään kuin olisi tutkinut koronakriittisestä liikettä, mutta hänen juttunsa faktapohja on kovin hatara. Hän väittää liikkeen olevan ”puhtaasti ruohonjuuritasoinen protestiliike”. Todellisuudessa virallisen linjan kyseenalaistavien tutkijoiden ja lääkäreiden panos on liikkeessä aivan keskeistä. Tässä mielessä liike muistuttaa paljon 1950-luvun ydinaseiden ja 1970-luvun ydinvoiman vastaisia liikkeitä, joissa byrokraattisen tieteen dogmit hylänneiden tutkijoiden esiintulo oli ratkaisevaa.

Toki koronakriittinen liike on kansainvälinen kuten useimmat merkittävät liikkeet kautta uuden ajan historian. Se ei ole kuitenkaan ”kopioitu ulkomailta”, jonka Gurbanov olisi helposti voinut havaita esimerkiksi vertaamalla Suomen liikettä Ruotsin, Saksan ja Ranskan vastaaviin liikkeisiin: kussakin maassa poliittinen tilanne, kulttuuriset ominaispiirteet ja yhteiskunnallisen aktivismin paikallinen historia vaikuttavat liikkeen luonteeseen.

Jos Gurbanov olisi kasvitieteilijä, hän varmasti pystyisi osoittamaan appelsiinin omenan kopioksi. Rinnastaessaan Rajat kiinni -liikkeen koronakriittiseen liikkeeseen hän nimittäin viittaa lähes kaikille nykyajan liikkeille yhteisiin ominaisuuksiin: sosiaalisen median keskeisyyteen, mielenosoituksiin ja jonkun politiikan vastustamiseen.

Gurbanov kiinnittää huomiota laajaan näkemysten kirjoon, joka vallitsee koronakriittisen liikkeen sisällä. Tämä myös on aivan yleinen asialiikkeiden ominaisuus. Tiukkaa ideologista yhtenäisyyttä vaativia liikkeitä on toki myös ollut, mutta ne ovat harvinaisia varsinkin nykyisin.

Gurbanov todistaa liikkeen kuolevan kohta valikoimalla sopivan laskevan mielenosoitussarjan ja vaikenemalla liikkeeseen kohdistuvista valtiollisista sortotoimista. Suomalaisen liikkeen ensimmäinen mielenosoitus ei suinkaan ollut 20.3., kuten Gurbvanov näyttää uskovan, vaan sitä ennen marraskuun alusta lähtien oli monta pienehköä mielenosoitusta. Siihen, että liikkeen manifestaatioiden väkimäärä väheni 20.3. jälkeen, vaikutti ratkaisevasti Suomen oloissa ainutlaatuinen poliisivoiman käyttö: tavallisten poliisien lisäksi ihmisiä pelottamassa oli ratsupoliiseja, mellakkapoliiseja ja suuri joukko poliisiautoja, joihin kuului jopa panssaroitu ajoneuvo. Kun tällaista tapahtuu Venäjällä tai muissa epämieluisissa tai epädemokraattisiksi luokitelluissa maissa, Suomessa oikeutetusti paheksutaan ja tuomitaan – ja kyseisen maan johto puolustautuu kertomalla, että mielenosoitus oli kielletty tai jopa laiton.

Suomen perustuslain mukaan ”jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin”. Siksipä mielenosoitusten kieltäminen ja poliisiväkivallan oikeuttaminen tapahtui monessa vaiheessa: Ensin määrättiin, että mielenosoittajia sai olla korkeintaan kuusi. Kun huomattiin, ettei tällainen joukko oikeastaan ole mielenosoitus, määräystä tulkittiin niin, että samalla alueella sai olla useita kuuden hengen ryhmiä. Ihmiset ilmoittivatkin maaliskuista kokoontumista varten näitä mikromielenosoituksia poliisille – sillä seurauksella, että he saivat koteihinsa sakkovaatimuksia: poliisit tulkitsivat kuuden hengen ryhmän lähellä olleet ihmiset kuuluviksi tähän ryhmään. Ilmoittamisessa ei siis ollut mitään mieltä, ja kun ei ilmoitettu, mielenosoitus oli ”laiton”.

Kummallista kyllä liiketutkija Gurbanov ei huomannut, että liike ei lannistunut repressiosta. Kansainvälisenä mielenosoituspäivänä 15.5. Helsingissä oli jälleen koolla toista tuhatta ihmistä.

Olli Tammilehto

PS. Kansan Uutiset ei suostunut julkaisemaan tätä vastinetta, vaikka Gurbanovin kirjoitus loukkaa minua ja lukuisia muita ihmisiä. Yleensä Kansan Uutisten juttuihin voi kirjoittaa kommentteja lehden nettisivuilla, mutta tässä tapauksessa toimitus esti kirjoituksen kommentoinnin.

Ryhmä koronahysterian kyseenalaistavia ihmisiä alkoi huhtikuun alussa miettiä, miten Turussa voitaisiin järjestää mielenosoitus. Ryhmään kuului minun lisäkseni kuusi hyvin eri-ikäistä ja muutenkin erilaista ihmistä. Valtiovallan määräämä kuuden hengen raja osanottajien määrässä näytti tekevän kaikki oikeat ja näyttävät mielenilmaisut mahdottomiksi. Sitä paitsi meille kerrottiin heti alkajaisiksi, etteivät suomalaiset eivätkä varsinakaan turkulaiset lähde mielenosoituksiin.

Mielenosoitusoikeus on korona-aikana ollut heikoissa kantimissa niin Suomessa kuin muissa Euroopan maissa. Kuitenkin se on yksi keskeisistä perusoikeuksistamme. Se luetaan myös ihmisoikeuksiin kansainvälisessä oikeudessa. Perustuslakimme mukaan ”jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin”. Mielenosoitusten tukahduttamista pidetään yleisesti merkkinä valtion autoritäärisyydestä ja demokratian olemattomuudesta.

Kansalaistoimintaa tarvitaan eniten silloin, kun vallan väärinkäytön uhka on suurin. Poikkeuslakien turvin on valtiovallan edustajille annettu nyt ennennäkemättömästi valtaa määrätä ihmisten elämästä yksityiskohtia myöten. Siksi nyt jos koskaan tarvitaan perusoikeuksia, jotka mahdollistavat rauhanomaisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen.

Näistä syistä päätimme yrittää kaikista esteistä huolimatta. Koepallona ilmoitimme Turun suurimmalle aukiolle Tuomiokirkontorille yhden mielenosoituksen, jonka oli määrä olla 27.3.. Kohta poliisi viestitti, että aukiolla saa seisoa vain yksi kuuden hengen ryhmä – muiden kuusikkojen on oltava muualla. Tämä oli käytännössä mielenosoituskielto. Toiveikkaina jatkoimme kuitenkin valmisteluja. Netin lisäksi levitimme sanomaa jakamalla lennäkkejä eli flyereita kauppakeskuksissa. Monet torjuivat tarjotun tiedotteen suoralta kädeltä, mutta paljon oli myös ottajia varsinkin kauppojen myyjien keskuudessa. Vaikkemme ehkä kovin montaa tällä tavalla mobilisoineet, lennäkkien jako sinänsä oli mielenosoitusta ja tiedotusta.

Lopulta poliisi muutti kantaansa: Tuomiokirkkotorille saakin kokoontua useampia ryhmiä, kunhan ne ovat etäällä toisistaan. Ihmiset alkoivat ilmoittaa omia mielenosoituksiaan, kuten Helsingissä viikkoa ennen Turun tapahtumaa järjestettyä mielenilmaisua valmisteltaessa oli tehty. Helsingin ilmoittajilla alkoi kuitenkin poliisilta tippua sakonmaksuehdotuksia, koska yli 1500 ihmisen kokoontumisessa kuusikot eivät olleet koko ajan aivan erillään muusta. Tämä tietenkin oli omiaan heikentämään halukkuutta tehdä mielenosoitusilmoituksia. Osallistumishaluja vähensi myös liikkeelle laskettu huhu, jonka mukaan kakki Turun mielenosoitukseen tulijat pakotettaisiin koronatestiin, jonka perusteella terveet mutta huonon arpaonnen omaavat ihmiset ja heidän omaisensa voivat tunnetusti joutua karanteeniin. Mediassa myös arvosteltiin Helsingin poliisia siitä, ettei se väkivalloin hajottanut mielenositusta, ja vihjailtiin, että Turussa poliisin olisi toimittava tehokkaammin.

Niinpä vain seitsemän ihmistä uskaltautui tekemään mielenosoitusilmoituksen. Kun nämä vertasivat poliisin lähettämiä kokoontumispaikkakarttoja, selvisi, että kuusikot oli sijoitettu mahdollisimman kauas toisistaan eri puolille laajaa aukiota. Yksi kohta poliisin ilmoittajille lähetetyissä ohjeissa kuitenkin ilahdutti: ”tunnistamattomaksi naamioituneena esiintyminen tilaisuudessa” on kielletty. Taas yksi hyvä peruste esittää niille, jotka vaativat maskitusta!

Tuntia ennen mielenosoituksen ilmoitettu alkamista Tuomiokirkontori oli autio, mutta kevätaurinko porotti mukavasti. Vähitellen alkoivat järjestäjät saapua. Aloimme ihmetellä, mihin sijoittaa puhujapaikka ja kovaääniset, jotta kaikki kuulisivat.

Kohta poliiseja alkoi ilmaantua. Ensimmäisen kaappiauton kuljettajat eivät halunneet keskustella mistään. Toisen poliisiauton ihmiset eivät itse voineet neuvotella, mutta lupasivat soittaa muualla olevalle päällikölleen. Tämä antoi luvan sijoittaa kovaääniset Tuomiokirkon viereen suunnilleen keskelle toria, vaikkei minkään kuusikon paikka ollut juuri siinä.

Vähän ennen kahta ihmisiä alkoi tulla paikalle. He kerääntyivät luonnostaan kovaäänisten tuntumaan kuullakseen puheet eivätkä kaukana olleille virallisille mielenosoituspaikoille. Joukko oli kuitenkin jokseenkin harva. Poliisia etäisyydet eivät kuitenkaan tyydyttäneet. Pari kertaa he komensivat kerääntymään selvemmin kuusikoiksi. Lopulta saatiin lupa puheiden aloittamiseen. Jälkeenpäin kuulimme, että tässä suurta asiantuntemusta vaativassa bioturvallisuuskysymyksessä poliisia avusti kaappiautossa istunut lääkäri.

Toinen lääkäri Rauli Mäkelä seisoi mikrofonin takana ja totesi, että viralliset kuolleisuustilastot osoittavat, että Suomessa ei ole liikkeellä mitään vaarallista tautia. Sen sijaan maassamme on meneillään rokotekampanja, joka tuottaa huolestuttavan paljon vakavia sivuvaikutuksia.

Turkulainen kahden lapsen äiti Anu Kankarjärvi puhui siitä, kuinka maskit, eristäytyminen ja käsidesin lotraaminen heikentävät vastustuskykyä ja siksi vievät ojasta allikkoon. Maskittaminen on aivan erityisen vaarallista lapsille. Naantalilainen Eetu Karioja toi esiin, kuinka jatkuva pelonlietsonta ja koronarajoitukset tuhoavat sen, mitä on olla ihminen. Ne tuhoavat myös inhimilliseen elämään keskeisesti kuuluvan yhteisöllisyyden ja läheisyyden. Turkulainen runoilija ja aktivisti Jussi Kankaristo korosti rohkeuden, mielen vapautuksen, oman voiman löytämisen ja kyseenalaistamisen merkitystä nykytilanteessa

Paikalle oli nyt kertynyt ainakin 180 ihmistä, joiden arvioiden mukaan jopa 250. Tässä vaiheessa poliisi oli saartanut alueen, ja mattimyöhäisten oli vaikea päästä mielenosoitukseen. Valvonta oli varmistettu myös ylhäältä käsin: kauko-ohjattava pienoishelikopteri kuvasi meitä ilmasta. Ympärillämme näkyvät kymmenet poliisit edustivat kuitenkin vain pientä osaa meitä turvaamaan komennetusta väkivaltakoneistosta: korttelin päässä piilossa katseilta oli bussilastillinen mellakkapoliiseja.

Kaikesta huolimatta tapahtumapaikan reunoille oli kertynyt joukko asiaan vihkiytymättömiä mutta uteliaita katselijoita. Jaoin heille lennäkkejä, joita he ottivat innokkaasti vastaan. Mielenosoitusta seuraamaan oli saapunut myös useita valtamedian edustajia. Useimmat heistä eivät halunneet haastatella ketään mielenosoittajaa tai puhujaa: hehän jo valmiiksi tiesivät näkemystemme mielettömyyden. Suomen vanhimman sanomalehden Åbo Underrätelserin edustaja sentään oli valmis kuulemaan meidänkin näkemyksiämme.

Poliisi oli ehdottanut, että mielenosoitukseen kuuluva kulkue olisi epävirallinen. Niinpä päätimme virallisen osuuden torilla ja lähdimme banderollien ja plakaattien kanssa kulkemaan jalkakäytäviä pitkin Turun kaupalliseen keskukseen. Jouduimme kuitenkin välillä pysähtymään ja odottamaan, että kaikki pääsisivät katujen yli liikennevaloista.

Vaikka kulkueemme oli epävirallinen, poliisi halusi valvoa sitä. Sinivalkoisia autoja kiersi edellemme. Kaksi poliisia juoksi kulkueen eteen ja sanoi, ettei saa pysähtyä: muuten ihmiset pakkautuvat liian lähelle toisiaan.

Kadun varsilla ihmiset seurasivat kulkuetta uteliaina. Kukaan ei nimitellyt tai syytellyt meitä. Kuitenkin aivan virallisen mielenosoituksen alussa Tuomiokirkkotorin halki pyöräili bioturvallisuuden edellyttämällä suurella nopeudella kaksi nuorta miestä, jotka huusivat: ”Idiootit!”

Kun pääsimme Yliopistonkadun kävelykatuosuuden puoleenväliin, poliisit ilmoittivat, että nyt olisi lopetettava. Se sopi meille hyvin, koska pidemmälle emme aikoneetkaan. Osa ihmisistä laittoi plakaattinsa maahan, mutta osa jatkoi mielipiteidensä esittämistä suurilla kirjaimilla. Monet plakaattitekstit olivat oivaltavia kuten tämä: ”Eikö ole outoa että ihmiset suostuvat lopettamaan elämisen peläten kuolemaa”.

Epävirallinen mielenosoitus jatkui. Yksi nuori mies piti omalla megafonillaan palopuheen pandemian olemattomuudesta. Iskulauseita huudettiin. Joukkomme harveni, mutta poliiseja ilmaantui paikalle yhä enemmän. Ilman mitään poistumiskäskyä ja mahdollisuutta sen rikkomiseen megafonipuhuja ja toinen mielenosoittaja pidätettiin. He eivät tehneet mitään vastarintaa. Onneksi kaksikko joutui istumaan putkassa vain pari tuntia. Pidätyksen tehneitä nimeään ilmaisemattomia poliiseja odottaa nyt syyte aiheettomasta pidätyksestä ja perustuslaillisen mielenosoitusoikeuden toteutumisen estämisestä.

Kadun poikki oli nyt levittäytynyt poliisien rivistö. Missään vaiheessa ei annettu varsinaista poistumiskäskyä, mutta rivistöä lähestyessäni, poliisi ilmoitti, että oli poistuttava. Sanoin, että mielenosoitusplakaattimme ovat heidän takanaan ja jollen nouda niitä, minua syytetään roskaamisesta. Tämä syy ei kelvannut. Niinpä lähdin paikalta yhdessä muutamien muiden mielensoittajien kanssa. Selvisi, että he olivat tulleet Helsingistä. He olivat iloisia, että tässä kysymyksessä vasemmistolaiset ja oikeistolaiset voivat olla yhteistyössä.

Turun Sanomat väitti samana iltana ilmestyneessä jutussaan, että mielenosoituksen hajottamisen ja pidätysten syy oli mielenosoittajien räyhääminen. Poliisin johto ilmoitti kuitenkin MTV:n haastattelussa, että mielenosoituksen hajottamisen ja pidätysten peruste ei ollut ihmisten huono käytös vaan hygienia: etäisyyksiä ei voinut ylläpitää. Syy on merkillinen, sillä kadulla kuljeskeli tai oleili hajotusvaiheessa hyvin vähän ihmisiä.

Kun palasin paikalle noin puolen tunnin kuluttua, poliisit olivat kadonneet, mutta jäljellä oli pieni ja sitkeä mielenosoittajaryhmä. Iäkäs tomera nainen johti joukkoa. Hän oli tiukasti pitänyt kiinni mielenosoitusoikeudestaan eikä ollut suostunut poistumaan. Poliisi oli lopulta jättänyt hänet ja hänen ympärillään olevat ihmiset rauhaan.

Lähdimme pienen mielenosoittajaporukan kanssa jokirantaan kantaen Yliopistonkadulle poliisin pakottamana jätettyjä mielenosoitusplakaatteja. Seura oli mukavaa, ja vaihdoimme näkemyksiämme eväiden kera.

Isot plakaatit keppeineen oli kuitenkin saatava turvaan. Yksi ihmisistä keksi, että hänen tuttavansa asuu lähellä. Soitimme hänelle ja hän suostui mielellään varastoimaan mielenosoitusvälineemme. Niinpä kaksi meistä päätyi Turun keskustan asuntoon. Kaikki siellä olivat olleet mielenosoituksessa. Jälkipuinti jatkui rattoisasti monta tuntia.

Kun myöhään illalla lähdin ajamaan pyörällä kotia kohti, tuntui, että yhteen päivään oli pakkautunut ainakin viikon verran tavallista elämää. Olin rikastunut hämmästyttävällä tavalla uusista kokemuksista ja tuttavuuksista.

Mieleeni muistui vuosikymmenien takainen ydinvoimanvastainen mielenosoitus samanalaisena aurinkoisena maaliskuun lopun päivänä. Kulkueen keskellä nuoret aktivistit keksivät uuden iskulauseen, joka tuntui sopivan nykyhetkeen yhden sanan vaihdoksella: ”Biovaltaa vastaan, tahdon ainoastaan: elämää!”.

Olli Tammilehto

Berliinissä järjestettiin 1.8. iso koronatoimien vastainen mielenosoitus. Siihen osallistuneiden ihmisten lukumäärästä kiistellään edelleen. Valtamedia sanoo, että mielenosoittajia oli 20 000. Järjestäjät ja myötämielinen media taas siteeraa lukua 800 000 tai 1,3 miljoonaa. Erikoista tässä kiistassa on se, että kumpikin osapuoli vetoaa poliisin arvioon osallistujien määrästä.

Erilaiset faktantarkastajat ovat koettaneet kumota lukua 800 000 mm. mielenosoituksen loppukokouksen yläpuolelta otettuihin valokuviin perustuvilla laskemilla:

https://www.br.de/nachrichten/wissen/faktenfuchs-wie-viele-leute-waren-auf-corona-demo-in-berlin,S6bfRBo

https://www.sueddeutsche.de/politik/berlin-corona-demo-teilnehmer-zahlen-1.4987759

Valtamedia pitää 800 000 lukua mielensoittajien keksimänä. Kuitenkin poliisit todellakin ilmoittivat tuona päivänä, että mielenosoittajia oli 800 000 tai jopa 1,3 miljoonaa. Arvio kerrottiin useille mielenosoituksen järjestäjille. Tässä parin järjestäjän haastattelu:

http://blauerbote.com/2020/08/05/berlin-spezial-im-gespraech-mit-dem-organisator-und-anfuehrer-des-demonstrationszuges/

https://youtu.be/QJOtI1xaiP0

Yksi järjestäjä kertoi saaneensa tiedon mielenosoitukseen liittyvien poliisitoimien johtajalta, joka taas oli saanut sen korkeammalta poliisijohdolta. Lukumääräarvion kerrottiin perustuvan ilmakuviin. Valitettavasti myöhemmin poliisi ilmoitti, että nuo ilmakuvat oli tietosuojasyistä hävitetty.

Tuon lukumäärätiedon poliisilta sai mielenosoituspäivänä myös ainakin yksi tiedotusväline, Presse-Online, joka kertoi, että poliisin mukaan mielenosoittajia oli 1,3 miljoonaa. Tieto oli tuossa mediassa useita päivä, kunnes se muutettiin muotoon ”järjestäjien mukaan”:

https://www.corodok.de/oops-polizei-million/

Mielenosoituksen suuruudesta kertoo se, että kulkue oli 7,8 kilometriä pitkä. Mielenosoituskuljetuksia muualta Saksasta ja muista maista järjestänyt wieniläinen bussiyrittäjä kertoo, että hän sai 50 000 kuljetustilausta, jotka koskivat keskimääriin neljää ihmistä. Busseilla pelkästään hänen kauttaan olisi siis tulossa noin 200 000 ihmistä. Tosin hän ei pystynyt kaikkia tilauksia täyttämään.

https://youtu.be/QJOtI1xaiP0

Valtamedian faktojen tarkistusta on arvosteltu ankarasti faktojen vääristämisestä. Ensinnäkin tarkistajien käyttämällä tietokoneohjelma tuottaa mielenosoitusvalokuvassa näkyvien ihmisten lukumääräksi 100 000 eikä 20 000, kun otetaan huomioon, että ihmisiä oli myös jalkakäytävillä, jolloin heitä ei näkynyt puiden alta, ja oletetaan ihmisiä ollen tiheämmässä.

https://www.corodok.de/demozahlen-tricks-faktenchecker/

Toiseksi puiden varjoista voidaan päätellä, että median laskentaan käyttämä kuva on otettu noin klo 13 eikä 15.30 tai 16, kuten on väitetty. Tällöin suurin osa mielenosoittajista oli vasta marssimassa paikalle:

https://www.corodok.de/demo-zahlen-sonne/

Kolmanneksi, klo 14.10 poliisi tukki autoillaan pääsyn loppukokouspaikalle ja ilmoitti, että paikka oli jo täynnä. Tällöin vasta korkeintaan 40 % mielenosoittajista oli ehtinyt saapua. Osa ihmisistä toki meni kiertoteitse paikalle, mutta ilmeisesti suurin osa levittäytyi ympärillä oleviin puistoihin ja muualle. Mielenosoittajia oli ylipäänsä paljon laajemmalla alueella, kun mitä valtamedian faktantarkastajat olettavat:

https://www.corodok.de/alles-frage-perspektive/

Mutta onko ylipäänsä mahdollista, että 800 000 ihmistä osoittaa Berliinissä mieltään? Tämän realistisuudesta kertoo vuonna 2001 järjestetty Love Parade -niminen elektronisen tanssimusiikin tapahtuma, jossa oli poliisin ja yleisen käsityksen mukaan juuri tuo määrä ihmisiä. Nyt kuitenkin Love Parade -kuvia on vertailtu mielenosoituskuviin ja huomattu, että vuonna 2001 ihmistiheys oli suurempi. Olennaista on kuitenkin huomata, että poliisisulkujen ja ”hygieniamääräysten” takia ihmiset levittäytyivät laajemmalle alueelle:

https://www.rubikon.news/artikel/die-wirklichen-zahlen

Olli Tammilehto

Maskien haitat

• Hengityssuojaimista on monenlaista psykologista haittaa, koska tunteiden ilmaiseminen kasvojen ilmeillä estyy. Tämä osoitettiin mm. vuonna 2013 ilmestyneessä satunnaistettuun vertailukokeeseen perustuvassa tutkimuksessa (Wong ym. 2013)

• Maskit vähentävät hengitetyn ilman happea ja lisäävät sen hiilidioksidia. Tästä seuraa päänsärkyä (Ong ym. 2020), mutta sillä voi olla myös monenlaisia vakavampia kielteisiä seurauksia, jotka ilmenevät suoraan terveyden heikkenemisenä tai välillisesti heikentyneen toimintakyvyn aiheuttamina onnettomuuksina tai muina ikävyyksinä. Tästä syystä työsuojelu- ja rakennusnormit vaativat hengitysilmalta tiettyjä happi- ja hiilidioksidipitoisuuksia, jotka eivät toteudu maskin alla. Maskisuositukset ja -pakot johtavat siihen, että huomattava osa ihmisistä käyttää hengityssuojaa pitkiä aikoja joka päivä, jolloin hypoksia ja hyperkapnia yleistyvät.

• Hypoksia heikentää tutkimusten mukaan immuunipuolustusta ja voi siksi herkistää covid-19:lle ja heikentää esimerkiksi syövästä paranemisen mahdollisuuksia (Shehade ym. 2015; Westendorf ym. 2017).

• Kankaisten hengityssuojaimien, joita suurin osa tavallisten ihmisten maskeista on ja tulee olemaan, voivat lisätä eikä vähentää tartuntoja. Yhdessä satunnaistettuun vertailukokeeseen perustuvassa tutkimuksessa havaittiin kankaisia maskeja käyttävillä kolme kertaa enemmän influenssan kaltaisia sairauksia kuin niillä, jotka eivät käyttäneet mitään hengityssuojaa (MacIntyre ym. 2015).

Hyödyistä ei kunnollista näyttöä

Useiden viime aikoina ilmestyneiden katsaustutkimusten mukaan kaikki maskeja koskevat, satunnaistettuihin vertailukokeisiin perustuvat tutkimukset päätyvät siihen, että hengityssuojaimista ei ole hyötyä influenssan kaltaisten tautien leviämisen ehkäisemisessä (Jefferson ja Heneghan 2020; Dugré ym. 2020; Xiao ym. 2020; National Academies of Sciences 2020). Katsauksissa, joissa on käsitelty myös huonompi laatuisia tutkimuksia, jotka eivät perustu satunnaistettuihin vertailukokeisiin, hyötyjä on havaittu. Satunnaistettu vertailu on kuitenkin kunnollisen tutkimuksen edellytys. Sillähän pyritään välttämään ennakkomieltymysten ja muiden harhojen vaikutus.

Lähteitä

Dugré, Nicolas, Joey Ton, Danielle Perry, Scott Garrison, Jamie Falk, James McCormack, Samantha Moe, ym. (2020): ”Masks for Prevention of Viral Respiratory Infections among Health Care Workers and the Public: PEER Umbrella Systematic Review”. Canadian Family Physician 66 (7): 509–17. https://www.cfp.ca/content/66/7/509.

MacIntyre, C. Raina, Holly Seale, Tham Chi Dung, Nguyen Tran Hien, Phan Thi Nga, Abrar Ahmad Chughtai, Bayzidur Rahman, Dominic E. Dwyer, ja Quanyi Wang (2015): ”A Cluster Randomised Trial of Cloth Masks Compared with Medical Masks in Healthcare Workers”. BMJ Open 5 (4): e006577. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2014-006577.

Jefferson, Tom, ja Carl Heneghan (2020): ”Masking lack of evidence with politics”. CEBM. 23.7.2020. https://www.cebm.net/covid-19/masking-lack-of-evidence-with-politics/.

National Academies of Sciences, Engineering (2020): Rapid Expert Consultation on the Effectiveness of Fabric Masks for the COVID-19 Pandemic (April 8, 2020). https://doi.org/10.17226/25776.

Ong, Jonathan J. Y., Chandra Bharatendu, Yihui Goh, Jonathan Z. Y. Tang, Kenneth W. X. Sooi, Yi Lin Tan, Benjamin Y. Q. Tan, ym. (2020): ”Headaches Associated With Personal Protective Equipment – A Cross-Sectional Study Among Frontline Healthcare Workers During COVID-19”. Headache: The Journal of Head and Face Pain 60 (5): 864–77. https://doi.org/10.1111/head.13811.

Shehade, Hussein, Valérie Acolty, Muriel Moser, ja Guillaume Oldenhove (2015): ”Cutting Edge: Hypoxia-Inducible Factor 1 Negatively Regulates Th1 Function”. The Journal of Immunology 195 (4): 1372–76. https://doi.org/10.4049/jimmunol.1402552.

Westendorf, Astrid M., Kathrin Skibbe, Alexandra Adamczyk, Jan Buer, Robert Geffers, Wiebke Hansen, Eva Pastille, ja Verena Jendrossek (2017): ”Hypoxia Enhances Immunosuppression by Inhibiting CD4+ Effector T Cell Function and Promoting Treg Activity”. Cellular Physiology and Biochemistry 41 (4): 1271–84. https://doi.org/10.1159/000464429.

Wong, Carmen Ka Man, Benjamin Hon Kei Yip, Stewart Mercer, Sian Griffiths, Kenny Kung, Martin Chi-sang Wong, Josette Chor, ja Samuel Yeung-shan Wong (2013): ”Effect of facemasks on empathy and relational continuity: a randomised controlled trial in primary care”. BMC Family Practice 14 (joulukuuta): 200. https://doi.org/10.1186/1471-2296-14-200.

Xiao, Jingyi, Eunice Y. C. Shiu, Huizhi Gao, Jessica Y. Wong, Min W. Fong, Sukhyun Ryu, ja Benjamin J. Cowling (2020): ”Nonpharmaceutical Measures for Pandemic Influenza in Nonhealthcare Settings—Personal Protective and Environmental Measures – Volume 26, Number 5—May 2020 -”. Emerging Infectious Diseases Journal – CDC 26 (5). https://doi.org/10.3201/eid2605.190994.

Olli Tammilehto