Ehdotin eilen kolmivuotiaalle pojalleni mustikkaretke\u00e4. H\u00e4n innostui kovasti, mutta liitti siihen oman fantasiansa: menemme etsim\u00e4\u00e4n merirosvojen aarretta. Py\u00f6r\u00e4ilimme ja k\u00e4velimme kolme varttia ja saavuimme vanhalle tutulle mustikkapaikallemme. Kyl\u00e4l\u00e4iset sanoivat, ettei miss\u00e4\u00e4n ole mustikoita, mutta siell\u00e4p\u00e4 oli. Paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin aiempina vuosina, mutta kuitenkin ker\u00e4tt\u00e4v\u00e4ksi asti. Onni jaksoi hyvin kulkea per\u00e4ss\u00e4ni poukkoilevaa maastoa \u00e4mp\u00e4rin kanssa ja ker\u00e4sip\u00e4 siihen muutaman mustikankin. Kuulimme viereiselt\u00e4 j\u00e4rvelt\u00e4 tutun huudon. Se oli kuikka, tuo salaper\u00e4inen kirkkailla j\u00e4rvill\u00e4 asuva muinaislintu. S\u00f6imme ev\u00e4it\u00e4 j\u00e4rvenrannalla ja menimme uimaan. Onni l\u00f6ysi j\u00e4rven pohjasta vettyneen laudankappaleen \u2013 aarrearkun kannen.<\/p>\n
Min\u00e4kin l\u00f6ysin taas tuon aarteen, josta muinaiset merirosvot nauttivat varmasti enemm\u00e4n kuin ry\u00f6st\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ja piilottamastaan kullasta: luonnon suoman yhteisvaurauden. Muistin taas, kuinka suunnattoman rikas tilastok\u00f6yh\u00e4 perheemme oli, kun saatoimme ja pystyimme nauttimaan t\u00e4st\u00e4 vauraudesta. Tajusin my\u00f6s kuinka k\u00f6yhi\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n ja Pohjoismaiden ulkopuolella asuvat raharikkaat eurooppalaiset olivat: useimmissa maissa yksityisomaisuuden tiukka tulkinta rajoittaa voimakkaasti luonnossa kulkemista ja ker\u00e4ily\u00e4. Mielt\u00e4ni kivisti ajatella meillekin levinnytt\u00e4 taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn ja \u201cmenestyksen\u201d palvontaa. Tuon uskon harjoittaminenhan on varmin tie yhteisvaurauden h\u00e4vitt\u00e4miseen ja reaaliseen k\u00f6yhtymiseen.<\/p>\n