Osoite:

Suomen Rauhanpuolustajien ja Liken yhteinen Pystykorva-kirjasarja on jälleen julkaissut ajankohtaisen puheenvuoron. Tällä kertaa keskustelua käydään köyhyydestä. Olli Tammilehdon uusi teos Yhden taalan kysymys – globalisaatio ja köyhyyskiista on tutkimusmuotoinen perusteos köyhyyden ja globalisaation välisistä suhteista. Tammilehto valottaa problematiikkaa yksinkertaisella ja selkeällä tavalla sortumatta kuitenkaan helppoihin vastauksiin.

Yhden taalan kysymys esittelee käynnissä olevan kiistan talouden globalisoitumisen vaikutuksista köyhyyteen. Tämän köyhyyskiistan osapuolet kun tuntuvat usein puhuvan toistensa ohitse. Kansalaisjärjestöt sanovat talouden globalisoitumisen lisäävän köyhyyttä, kun taas maailmanlaajuisen kapitalismin puolustajien mielestä globalisaation mukanaan tuoma taloudellinen kasvu koituu lopulta köyhienkin hyväksi.

Tammilehto käy tieteentekijän varmuudella ja argumentointikyvyllä näiden oletusten kimppuun ja asettuu selvästi puolustamaan kriittistä kantaa. Hän kirjoittaa kulissien ja oletusten takaa paljastaen eri näkökulmien heikkouksia ja virheellisyyksiä. Tammilehto on yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva kirjoittaja, joka osoittaa vuorotellen kykyä niin kiihkottomuuteen kuin tulenpalavuuteenkin.

Teoksen kiinnostavinta antia on kuitenkin sen näkökulma köyhyyteen, sillä Tammilehto laajentaa käsitteen koskemaan monia elämän osa-alueita. Hänen mukaansa köyhyys ei ole ainoastaan taloudellisten resurssien niukkuutta vaan huomattavasti monisyisempi ilmiö. Köyhyyttä ei ole vain taloudellinen kurjuus vaan sitä voivat olla myös vallan ja tiedon puute, sosiokulttuurinen heikkous sekä turvattomuuden tunne. Tammilehdon käsittelyn jälkeen köyhyyttä ei enää voi pitää vain teknisenä pulmana, joka voitaisiin ratkaista erilaisten rahoitusjärjestelyjen avulla. Siitä on tullut yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys, johon on vastattava laajemmasta perspektiivistä.

Teknisistä ratkaisuyrityksistä Tammilehto arvostelee ankarimmin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmia, jotka ovat johtaneet kehittyvien maiden sosiokulttuurisen todellisuuden muutoksiin. Hän on erityisen huolestunut yhteisöllisyyden, yhteishyvän ja yhteisvaurauden käsitteiden ja ajatusten katoamisesta. Tammilehdon mukaan rakennesopeutusohjelmat ovat tuhonneet yhteiskunnilta niiden hyvinvoinnin perusteita sekä myös niitä sosiaalisia rakenteita, jotka ovat erityisesti niukkuudessa eläville ihmisille tärkeitä. Esimerkkeinä hän mainitsee muun muassa yhteismaiden ja ilmaisten luonnonvarojen yksityistämiset ja järjestelmälliset tuhoamiset.

Yhden taalan kysymys tuo monia näkökulmia kiivaana käytävään keskusteluun. Tammilehdon ote on monitieteinen ja yksinkertaistamista karttava. Hän kerää yksien kansien sisään suuren määrän tietoa ja argumentteja. Puheenvuorona teos on arvokas ja helposti lähestyttävä. Mitään perustietoja se ei lukijalta vaadi, ja asiaa jo tunteville se taas tarjoaa hyvän koosteen kysymyksenasetteluista runsaine lähdeviitteineen.

Teoksesta on vaikea löytää huonoja puolia, ellei sitten sen eräänlaista toivottomuutta voi pitää yhtenä heikkoutena. Tammilehto paljastaa ansiokkaasti hallitsevia rakenteita, muttei liiemmin esitä vaihtoehtoja niille. Pikkusievät ratkaisumallit tuntuvat olevan vähissä – jäljelle jää "vain" vaatimus suuresta muutoksesta maailman rakenteissa.

Hanna Kuusela

Yhden taalan kysymys – globalisaatio ja köyhyyskiista, Olli Tammilehto, 144 s., Like 2003.

4.3.2004 jälkeen: