Osoite:

Tämä Eleonoora Karttusen, Maarit Laihosen, Olli Tammilehdon ja Matti Häyryn kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Suomen Kuvalehden numerossa 51-52/2017. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

MIKSI ANARKISMI PELOTTAA

Anarkismi ei ole niin kaunista kuin väitetään eikä niin rumaa miltä näyttää


Viime vuosina anarkismista on mediassa puhuttu pääasiassa mielenosoitusten yhteydessä. Itsenäisyyspäivien mellakat sekä kivienheittely ja toistaiseksi selvittämätön poliisiauton polttaminen Pyhäjoen ydinvoimalatyömaalla on esitetty anarkismin malliesimerkkeinä. Hyvin harvoin anarkistit itse kuitenkaan saavat tilaa kertoa ajattelustaan, toiminnan syistä tai siitä, miten kokevat heihin liitetyt tapahtumat. Ovatko anarkistit yhtenäinen joukko, millaisia arvoja anarkistit kannattavat ja mistä ajattelu juontaa juurensa?

Historiallisesti anarkismin nimeä kantavan aatteen synty liittyy työväenliikkeen nousuun. Anarkismin ja nykyisin paljon paremmin tunnetun marxilaisuuden tiet erosivat ensimmäisen työväen internationaalin loppuvaiheessa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Erimielisyydet koskivat työväenliikkeen organisointitapoja ja tavoiteltavan yhteiskunnan luonnetta. Tuolloin Mihail Bakunin, yksi anarkistisen ajattelun keskeisistä oppi-isistä, ennusti valtiososialismin johtavan vain hirmuhallintoon, jossa valta kasautuu samalla tavalla kuin kapitalistinen ja aiemmin feodaalinen valta. Bakuninin mukaan valtiososialismin diktatuuri ”kykenee luomaan ja kasvattamaan kansassa vain orjuutta”. Monista syistä marxismi sai kuitenkin suuremman huomion, ja se nostettiin näennäiseksi perustaksi sittemmin katastrofaaliseksi totalitarismiksi muuttuneelle Neuvostoliitolle. Toisin kuin muut sosialismin muodot anarkismi pyrki hävittämään valtioinstituution ilman välivaiheita. Valtiota se piti epätasa-arvoisuutta ylläpitävänä harvainvaltaisena alistamisen muotona, joka tulisi korvata vapaaehtoisilla yhteenliittymillä.

Anarkismi ei kuitenkaan ole kadonnut ajattelu- tai toimintaperinteenä. Tunnettuja anarkistisia ajattelijoita ovat olleet esimerkiksi Mahatma Gandhi ja Noam Chomsky sekä suomalainen ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola, joka murhattiin hänen osallistuessaan paikallisväestön kanssa kamppailuun elintilasta Oaxacassa Meksikossa vuonna 2010. Taiteen ja kulttuurin kentältäkin voidaan mainita tuttuja nimiä kuten Leo Tolstoi, Charlie Chaplin ja Suomesta Katja Kettu, Alvar Aalto ja Hiski Salomaa, joita ensisilmäyksellä ei liittäisi anarkismiin.

Anarkismi on monimuotoista, yhtä lailla suoraa toiminta kuin yhteiskunnallista ajattelua. Vakiintuneita toiminnan muotoja Suomessa ovat esimerkiksi Helsingissä sijaitseva kirjakauppa Mustan Kanin Kolo, jota pyöritetään vapaaehtoisvoimin, Tampereella kesäisin järjestettävä Musta Pispala -vastakulttuurifestivaali, Kapinatyöläinen-lehti ja erilaisten vihkosten ja kirjojen julkaiseminen sekä Helsingin yliopiston opiskelijoiden A-ryhmä, joka järjestää luentoja antiautoritaarisista aiheista ja kutsuu puhumaan yhtä lailla aktivisteja kuin tutkijoitakin. Nettifoorumi Takusta voi lukea anarkismikeskustelun lukuisista teemoista ja näkökulmista sekä esimerkiksi tiedonantoja toteutetuista aktioista ja niiden poliittista perusteluista.

Anarkismin perusarvoja ovat alusta saakka olleet vapaus, itsemäärääminen, vastavuoroisuus ja yhteisöllisyys. Myöhemmin erilaisten vähemmistöjen oikeudet ja ympäristö ovat nousseet tärkeiksi painotuksiksi. Monen lienee helppo jakaa nämä arvot, vaikka julkisuudessa anarkismi näyttäytyykin hyvin pienen joukon marginaalisena ajatteluna. Anarkismi on väärinymmärretty ja vahvasti mustamaalattu aatesuunta. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus tunnistaa hyvin tämän ilmiön: vallassa olevat vastustavat sellaisia ajattelusuuntauksia, jotka uhkaavat heidän etuoikeuksiaan. Anarkismi ja sen yhteiseen hyvään pyrkivät ihanteet ovat jääneet tuntemattomiksi suomalaisille, koska niistä ei kerrota esimerkiksi kouluopetuksessa.

Anarkistit eivät halua pakottaa ihmisiä yhteen muottiin vaan kannustavat heitä yhteisvoimin vapauttamaan itsensä alistamisesta, pakottamisesta ja eriarvoisuudesta. Tämä tarkoittaa radikaalin yhteiskunnallisen muutoksen vaatimista. Yhteiskuntien toisenlaisen järjestämisen viimeaikaisia esimerkkejä ovat Argentiinan talouskriisin aikana syntyneet itsehallinnolliset työpaikat ja korttelikomiteat sekä Pohjois-Syyrian kurdialueelle vuoden 2011 jälkeen syntynyt suoraa demokratiaa harjoittavien kommuunien ja neuvostojen tiheä verkosto, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu ainutlaatuisella tavalla. Niin menneiden vuosisatojen kuin viime aikojen historia osoittaa, että anarkismi on paljon muutakin kuin yksittäiset – ja maailman mittakaavassa varsin harvinaiset – sabotaasit, jotka saavat kohtuuttoman paljon mediatilaa verrattuna anarkistien ajatteluun ja erilaisiin toiminnan muotoihin.

Tällä historian hetkellä eriarvoisuuden kasvaessa ja ympäristön tuhoutuessa yhä kasvavalla vauhdilla meidän on pakko etsiä uusia ideoita siitä, miten yhteiskunta tulisi järjestää. Anarkismi voi tarjota rakentavia visioita matkalla parempaan maailmaan. Anarkistit eivät tavoittele kaaosta vaan nimenomaan ihmisiä ja yhteisöjä harmonisemmin palvelevia rakenteita sekä yhteistyötä ilman nykyisiä valtiomuotoon puettuja alistussuhteita.


23.12.17


Kommentit (3)

Aihe: MIKSI ANARKISMI PELOTTAA
Facebookdel.icio.usStumbleUponDiggGoogle+Twitter
Gravatar
Olli Tammilehto kirjoittaa...
Lyhyessä jutussa on mahdotonta perustella tarkasti anarkismia ja tuoda esiin sen monia vivahteita. Lukemalla anarkismia käsittelevää kirjallisuutta, jota on suomeksikin ilmestynyt paljon, selvinnee paremmin, mistä on kysymys. Viime vuonna ilmestyneessä kirjassani ”Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos” (Into 2017) Heikin esittämiin kysymyksiin välivaiheettomasta siirtymisestä ratkaisevasti vähemmän hierarkkiseen yhteiskuntaan.

Anarkismi ja marxismi eivät ole täysin erillisiä ajattelusuuntauksia. Osa marxilaisista on lähellä anarkisteja ja päinvastoin. Esimerkiksi Massimo De Angelisin, John Hollowayn ja monien muiden autonomisten marxilaisten ajattelu on lähellä anarkismia. Bakunin arvosti kovasti Marxia talousteoreetikkona ja käänsi Pääoman ensimmäisen osan venäjäksi.

On totta, että kaikki anarkistit eivät hylkää kaikkia väkivaltaisia keinoja. Mutta tietyssä mielessä kaikista poliittisista ajattelusuuntauksista anarkismi on kaikkein väkivallattomin: muut suuntauksethan kannattavat valtioinstituutiota, jonka oikeuttamana ainakin 99 % kaikesta väkivallasta on toteutettu.
6th January 2018 5:35pm
Gravatar
Heikki Helenius (Hki) kirjoittaa...
Minulla on sama käsitys kuin Veikko Tarvaisella,
että anarkismia ja oheisaiheita käsittelevät
jutut ovat usein yksipuolisia. Myös Veikon linkittämä Marxia,Bakuninia ym. käsittelevä kiinnostava juttu on vähän yksipuolisesti Marxia
symppaava?

Olli T:n ym.juttu ei oikein vastaa otsikkonsa kysymykseen:"Miksi anarkismi pelottaa". Ehkä siksikin,etteivät anarkistit oikein näytä itsekään tietävän mitä anarkismi ja
sen toteutus on ja onko se mahdollista. Miten valtiovalta voitaisiin lakkauttaa ilman välivaiheita. Miten hierarkioita voitaisiin jotenkin yhtäkkiä laajasti purkaa ja auktoriteetteja edes tehokkaasti kumota,kun anarkisteilla on omatkin hierarkiansa ja auktoriteettinsa. Koko juttu
on ehkä vielä sekavampaa puuroa kuin marxilaisuus. Tämä yhdistettynä siihen,että anarkistit aina silloin tällöin vähintään flirttailevat väkivallan kanssa.

Mutta anarkitien ansio on mielestäni ainakin se,että he tuovat tärkeitä kysymysiä keskusteluun ja toimintaan ja osa on mukana toiminnassa tasa-arvoisemman ja kestävämmän yhteiskunnan puolesta.

Olli T:n tuotantoon kannattaa mielestäni tutustua. Esim. Kun edustajat eivät riitä on mainio kansalaistoiminnan opas.

Itsekunkin sopisi myös pohtia voidaanko esim.anarkismin ja marxilaisuuden ym. historiaa
esitellä muuten kuin yksipuolisesti?
29th December 2017 2:22pm
Gravatar
Veikko Tarvainen (Helsinki) kirjoittaa...
Tämä on yksi yksipuolinen näkemys anarkismista vastapainona usein esitellylle toisenlaiselle yksipuolisuudelle. Laitan alle Niin et näin lehden aihetta sivuavan jutun, jossa on laajempi ja tasapuolisempi ote esimerkiksi Marxin ja Bakunin välisistä erimielisyyksistä (eriyisesti s. 10).

Ikävä tosiasia on, että myös nykyanarkismissa on väkivaltaisia suuntauksia. Ja sitten on rauhanomaisempia.

https://netn.fi/files/netn143-14.pdf
23rd December 2017 10:56pm
RSS Tämä sivu   RSS Kaikki sivut
Page 1 of 1

Kirjoita kommentti

* Pakollinen kenttä
(ei julkaista)
 
Bold Italic Underline Strike Superscript Subscript Code PHP Code Quote Insert line Bullet list Numeric list Link Email Image Video
 
Smile Sad Huh Laugh Mad Tongue Crying Grin Wink Scared Cool Sleep Blush Unsure Shocked
 
Ilmoita minulle uusista kommenteista sähköpostilla.
 
 
Powered by Commentics

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)