Osoite:

Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Vihreässä Langassa 28.3.2014. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Vihreät toimivat tavoitteitaan vastaan


Kun seuraan Vihreän liiton politiikkaa, tunnen usein epätoivoa. Tunnen sitä vielä enemmän kuin muita puolueita ajatellessani. Näin siitä huolimatta, että aatteellisesti olen ollut vihreä 1970-luvulta lähtien. Epätoivoani lisää se, että tiedän monien Vihreiden kärkipoliitikkojen ja näkyvien kannattajien olevan älykkäitä ja eettisesti ajattelevia ihmisiä. Sitä paitsi useat heistä ovat vanhoja kavereitani, joiden kanssa olen jakanut monet koitokset ja tärkeät keskustelut.

Epätoivoni syynä on se, että Vihreät eivät edistä keskeistä päämääräänsä vaan päinvastoin vaikeuttavat sen toteutumista. Vihreitä ja muita ekologisia tai ympäristöpuolueita ei perustettu siksi, että luonnonsuojelualueiden pinta-ala, ympäristöhallinnon suuruus, ympäristöteknologiayritysten määrä tai muun sellainen kasvaisi. Näitä kaikkia päämääriä saattoi – ja saattaa edelleen – ajaa vallan hyvin myös ympäristöliikkeiden ja -järjestöjen sekä muiden puolueiden kautta. Kysymys oli enemmin monilla erilaisilla tavoilla ilmaistusta käsityksestä, jonka mukaan yhteiskunnan toiminnan oli muututtava laadullisesti toisenlaiseksi. Muuten oli hyvin todennäköistä, että vähitellen lukuisten pienten tai muutamien suurien ympäristökatastrofien sarja heikentäisi ratkaisevasti ja peruuttamattomasti ihmisten ja useimpien muiden eliöiden mahdollisuuksia elää tällä planeetalla. Näkemys voidaan muotoilla myös niin, että ihmisen tuotannollisen toiminnan ja hyvän elämän välinen yhteys ei ole suoraviivainen ja se riippuu hyvin vahvasti vallitsevan kulttuurin luonteesta. Tietyn pisteen saavutettuaan tuotannollinen toiminta alkaa heikentää hyvän elämän edellytyksiä kulttuurin arvoista riippumatta.

Nykyisin Vihreä liitto ilmaisee tämän päämäärän nettisivuillaan ja periaateohjelmassaan seuraavasti: ”Ihmisen toiminnan tulee sopeutua ympäristön kantokykyyn. Hyvinvoinnin on perustuttava kohtuutalouteen. Emme voi elää tulevien sukupolvien kustannuksella.”

Tämä perustavoite kuitenkin loistaa poissaolollaan Vihreiden käytännön toiminnassa. Vihreät ovat mukana hallituksessa, jonka keskeinen tavoite on taloudellisen kasvun turvaaminen eli jo nykyisin täysin ylisuuren tuotanto- ja kulutustoiminnan laajentaminen. Hallitusohjelmassa kasvu mainitaan 165 kertaa. On vaikea löytää hallituksen avainministerien vähääkään pidempää puheenvuoroa, jossa kasvua ei mainita.

Kun Pekka Haavisto yhdessä presidentinvaalikeskustelussa kyseenalaisti taloudellisen kasvun, tämä oli jotain täysin poikkeuksellista ja huomiota herättävää. Sittemmin ministerinä hän ei ole asiasta puhunut.

Vihreät ovat tosin saaneet hallitusohjelmaan lauseen ”Talouskasvun täytyy olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää”. Tällä näyttää kuitenkin olevan merkitystä vain alibina, jolla oikeutetaan Vihreiden osallistuminen ekologisesti ja sosiaalisesti kestämätöntä kasvua edistävään hallitukseen. Vai koska olette kuulleet Vihreiden poliitikkojen vaativan, että metsäteollisuus ei saa investoida voittojaan metsäteollisuuteen eikä elektroniikkateollisuus elektroniikkateollisuuteen? Esimerkiksi näitä teollisuudenalojahan ei ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviksi saa tässä maailmassa mitenkään. ”Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä” kasvu lienee sekä käsitteellisesti että käytännöllisesti mahdottomuus ainakin niin kauan kuin taloutta mitataan nykyisillä mittareilla.

Se, että muiden puolueiden lisäksi myös vihreiden käytännön politiikka on kasvun edistämistä, vahvistaa tietenkin suuresti ajatusta, että kasvusta luopuminen ja esimerkiksi ilmastokatastrofin välttäminen on mahdotonta. Se normalisoi mielipuolisen, ihmiskunnan itsemurhaa edistävän politiikan.

Moni puolustaa Vihreiden käytöstä sillä, ettei käytännön poliitikko voi nykyisin muuta tehdä kuin kasvupolitiikkaa, koska kaikkihan suomalaiset kannattavat kasvua. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Elinkeinoelämän valtuuskunnan teettämien kyselyjen mukaan suurin osa suomalaisista on 1980-luvulta lähtien kannattanut väitettä: ”Pyrkimällä jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ihminen tuhoaa vähitellen luonnon ja lopulta myös itsensä.” Esimerkiksi vuonna 2011 tämän väitteen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli 72 prosenttia vastaajista. Ellei itsemurhaan taipuvaisten joukko ole ratkaisevasti virallisia tilastolukuja suurempi, talouslaskulle ja kohtuutaloudelle pitäisi löytyä huomattavaa kannatusta kansalaisten keskuudessa.

Vihreiden haluttomuus edistää keskeistä tavoitettaan liittyy enemminkin siihen, että kasvun kannatus on hyvin suurta nykyisten valtaapitävien ja yhteiskunnan ylimpien luokkien keskuudessa. Tämä on luonnollista, koska talouslasku veisi väistämättä pohjaa näiden ryhmien etuoikeutetulta asemalta. On monia tarkkaan mietittyjä ja laskelmilla tuettuja mahdollisuuksia järjestää talouslaskun yhteiskunta niin, että kaikkien aineelliset perustarpeet tulevat tyydytettyä ja onnellisuutta edistävät sosiaaliset ja ekologiset suhteet kukoistavat. On kuitenkin hyvin vaikea kuvitella, miten tällaisessa yhteiskunnassa talousvallan keskittyminen ja suuret tuloerot voitaisiin säilyttää.

Vallan ja resurssien keskittäminen harvoille nykyistä merkittävästi pienemmän tuotannon ja kulutuksen vallitessa voitaisiin toki toteuttaa, jos ihmisten valtaenemmistön aineellisista perustarpeista ja subjektiivisesta hyvinvoinnista ei välitettäisi. Näin selvää enemmistön kustannuksella elämistä olisi kuitenkin hyvin hankalaa saada millään tavalla yleisesti hyväksytyksi. Tämä olisi lähes mahdotonta varsinkin yhteiskunnissa, joiden oikeutusideologiana on yli puoli vuosisataa ollut lupaus siitä, että myös tavalliset ihmiset saavat ainakin silloin tällöin koskettaa valtaa ja rikkautta.

Vihreiden on aika ottaa todesta oma keskeinen tavoitteensa ja ryhtyä edistämään sitä. Se on mahdollista vain alkamalla rakentaa yhteiskunnallista vastavoimaa, joka kykenee irrottautumaan nykyisen kasvuun sitoutuneen valtajärjestelmän luomista toiminnan ja ajattelun itsestäänselvyyksistä. Kyseessä on kollektiivisen itsemurhan vastaisen laajan kansanliikkeen rakentaminen, jota Vihreä liitto ei toki voi tehdä yksin. Vaalikauden ylittävän perspektiivin omaava puolue voisi kuitenkin antaa merkittävän panoksen liikkeen luomiseen. Ensimmäisenä askeleena tähän suuntaan Vihreät voisivat lopettaa oman keskeisen tavoitteensa vastaisen toiminnan.


28.03.14


Kommentit (4)

Aihe: Vihreät toimivat tavoitteitaan vastaan
Facebookdel.icio.usStumbleUponDiggGoogle+Twitter
Gravatar
Y kirjoittaa...
Ihmiset syntyvät kasvutalouden luomien kaltereiden taakse, jolloin on vaikeaa edes huomata olevansa vangittuna. Jokainen ohjataan sille samalle polulle, joka menee koulun kautta työhön ja kuluttajaksi. Sitten kun on liian vanha hyödyttämään järjestelmää, niin se hylkää.

Ihmiselämä on minusta jo kuten tehotuotantoeläimellä - pienenä paijataan ja ruokitaan, isona lypsetään viimeinenkin pisara ja sitten laitetaan jo teurasjonoon.

Kun yksilötasolla näkee elämänkulun tuollaisena on helppo nähdä ettei koko nykysivilisaatiossa ole mitään mielekästä. Suuressa kuvassa laajenevaa tuhoa, joka jatkaa kulkuaan. Toiset vain pystyvät sulkemaan silmänsä, tai eivät vain enää yhdistä asioita toisiinsa - asiat vain ilmestyvät tyhjästä kauppojen hyllylle ja niin edelleen.

Olisi hienoa jos voisi olla osa jotain suurempaa joka haluaisi muuttaa itse tuhoavaa järjestelmää, ei hioa sen kulmia. Yksin tai muutaman henkilön voimin tuo kamppailu on liian tuskaista ja toivotonta pitemmän päälle.
25th April 2014 10:24pm
Gravatar
Veikko Tarvainen kirjoittaa...
En halua lietsoa pessimismiä, mutta jos Olli ajattelet, miten on käynyt 70-luvun vihreille aktivisteille ja miten kävi 60- ja 70-luvun radikaaleille, niin näkymät ovat jos ei muistat niin ainakin hyvin harmaat. Kun tunnet hyvin 70-luvun vihreät aktivistist, onko sinulla joku syy - en nyt tarkoita henkilökohtaisia \\\"tarinoita\\\", vaan sitä, että hyvin asioita tiedostavat siirtyvät toimimaan monessa suhteessa aiemmin ajamiaan periatteitaan vastaan - talouskasvin ideologia on uskomattoman voimakas. ehkä se loppuu vasta sitten, kun tulee paljon selkeämpiä esimerkkejä tuhosta kuin nyt.
Admin:
Syitä siihen, miksi puolueaktiivit siirtyvät toimimaan tavoitteitaan vastaan, olen käsitellyt mm. seuraavissa kirjoituksissani:

Antipuoluepropagandaa http://www.tammilehto.info/antipuolue.htm

Miksi vihreällä kansalla on ympäristöä tuhoavat johtajat? http://www.tammilehto.info/vaalitiedotus.htm

Ketkä ovat realisteja? http://www.tammilehto.info/realisti.htm

Olli Tammilehto
6th April 2014 10:33pm
Gravatar
jukka kirjoittaa...
sanasta kasvu on tullut kummallinen mantra jota hoetaan jatkuvasti. hassusti on unohdettu että eihän se kasvu (bkt:n muutos) sinänsä ole ongelma vaan bkt itse. bkt:n tuottamiseen tarvitaan energiaa ja kaikenlaista muuta. jos riittävän halpaa energiaa ei ole saatavilla niin kasvu loppuu automaattisesti.

minusta \"ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä talouskasvu\" ei ole oikeasti mahdollista, tai sitten käsitteitä pitää määritellä uudelleen orwellin tapaan. orwell varmaan olisi \"ilahtunut\" että käsitteitä vihreä kasvu ja kestävä kasvu käytetään ikään kuin ne olisivat järkeviä ja sisäisesti ristiriidattomia.

sitäpaitsi talouskasvu ylipäätään ei ole mahdollista enää kovin kauan koska halpa energia alkaa loppua.
29th March 2014 12:57am
RSS Tämä sivu   RSS Kaikki sivut
Page 1 of 1

Kirjoita kommentti

* Pakollinen kenttä
(ei julkaista)
 
Bold Italic Underline Strike Superscript Subscript Code PHP Code Quote Insert line Bullet list Numeric list Link Email Image Video
 
Smile Sad Huh Laugh Mad Tongue Crying Grin Wink Scared Cool Sleep Blush Unsure Shocked
 
Ilmoita minulle uusista kommenteista sähköpostilla.
 
 
Powered by Commentics

Page Top
 

Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla.

Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)