| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Ydin-lehden numerossa 4/2013. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Kansanvallan valtaus
David Graeber: The Democracy Project, A History, a Crisis, a Movement. Penguin Books 2013, 326 s.
Kaikkihan kannattavat demokratiaa. Mutta kun kreikankieli vaihdetaan suomeksi asia ei olekaan niin itsestään selvää. Kansan valta kuulostaa monesta vähintäänkin epäilyttävältä. Lontoon yliopistossa antropologiaa opettavan David Graeberin mukaan demokratiaa sanan varsinaisessa merkityksessä on vastustettu ja vastustetaan edelleen laajasti varsinkin eliittien piirissä. Esimerkiksi ensimmäisen modernin ”demokraattisen” valtion perustuslain kirjoittajat eivät pitäneet demokratiasta lainkaan. USA:n ”perustajaisät” pyrkivät tekemään säädökset sellaisiksi, ettei tavallinen kansa pääsisi suistamaan eliittiä vallasta. Se, että sama eliitti alkoi myöhemmin kutsua itseään demokraateiksi, ei johtunut heidän mielenlaatunsa vaan sanan merkityksen muuttumisesta. 'Demokratialla' alettiin viitata kansan vallan lisäksi myös järjestelmään, jossa osa valtaeliitistä valitaan jonkinlaisilla vaaleilla.
Muutama vuosi sitten ilmestyi Graeberin syvälle luotaava teos Debt, The First 5000 Years, joka niitti suurta menestystä sekä akateemisen että suuren yleisön keskuudessa. Kun Velka-kirja kertoo sitä, miten sivilisaatioiden talousrakenteet ovat tuhansia vuosia tuottaneet epädemokratiaa, Democracy Project kertoo, miten yhteiskunnalliset liikkeet voivat vallata demokratian takaisin. Kirjan keskeistä sisältöä onkin yhden tällaisen valtauksen kuvaus: Graeber kertoo antropologisen kenttätyön koulimalla havaintokyvyllä, miten hän ja kourallinen muita ihmisiä käynnistivät Occupy Wall Street -liikken syksyllä 2011. Monista vaikeista ryhmäprosesseista oppineet aktivistit loivat tilan, jossa aito demokratia oli hetken mahdollista.
Graeberin liikeantropologinen tutkielma avaa myös historiallisen perspektiivin siihen, miten valtamedia voi poliisiväkivallasta vaikenemalla tai siitä kertomalla myötävaikuttaa joko kahleiden taonnassa tai niiden katkaisemisessa. Yhdysvaltojen lehdistö auttoi aikanaan Mahatma Gandhin johtamaa liikettä kertomalla brittien julmuudesta väkivallattomia mielenosoittajia kohtaan. Sama lehdistö sen sijaan vaikeni useimmissa tapauksissa poliisin väkivallattomiin Occupy-aktivisteihin kohdistamasta väkivallasta.
Huolimatta vahvoista kannanotoista Graeberin tyyli ei ole saarnaava vaan esseistinen. Kirja on kiehtovaa luettavaa, koska näkökulman ja abstraktiotason nopeat vaihtelut tuovat siihen jännitystä. Vaikka Graeberin sympatiat ovat anarkismiin taipuvaisten aktivistien puolella, hän pystyy samaistumaan myös teekutsuliikkeen ihmisiin ja ymmärtämään heidän kaunansa.
28.02.14
Lisää kommentti
|
Palautetta kirjoittajalle (myös tämän sivuston teknsisistä yksityiskohdista) voi
lähettää osoitteeseen
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
Comments