Laitoin jakoon muutamiin FB-ryhmiin alla-olevalla saatteella:

Suomessa NATOa arvostelevat kirjoittajat mahtunevat yhteen tai kahteen taksiin. Se on ongelma demokratian kannalta.

Liberaaliin demokratiaan kuuluu vapaa ja suvaitsevainen mielipiteenvaihto. Sellaista ei ollut YYA-Suomessa. Ei sitä paljon ollut EU-jäsenyyden jälkeenkään EUn suhteen. NATO-Suomi on pelottavan yksimielinen. Osin se meidän nimimerkkikirjoittajien oma valinta, osin median johdatusta. Perinteemme on pelottava sananvapauden ja demokratian kannalta.

Kun meillä on vain yksi näkemys ja jos se tai sen joku sovellus sattuisi olemaan väärä, silloin meillä ei ole varsinkaan kriisitilanteessa vaihtoehtoja.

Esimerkiksi hyvin ongelmallista ja turvatonta on pienelle Suomelle juuri NATO-jäsenyyden vuoksi silloin, jos konflikti Antarktiksen luonnonvaroista tai jos USAn ja Kiinan tai USAn ja muslimaailman (osan siitä - mm. Lähi-idässä) tai USAn ja Venäjän välinen konflikti kehittyy räjähdyspisteeseen ja sen ylikin.

Vaikeneminen on tehokas tapa tappaa keskustelu. Möykkääminen on brutaalimpi tapa tappaa keskustelu.

Olli Tammilehdon artikkelissa on paljon lukuja Ukrainan sodan uhreista. Ne ovat arvioitava, jotka aina sotien aikana ovat epätarkkoja ja usein tarkoitusmukaisia poliittisen päämäärien vuoksi. Olli Tammilehto on lähteyttänyt tietonsa varsin tarkkaan. Moni lähteistä on länsimaalaisia.

Montaa varmaankin häiritsee se, että Olli Tammilehto ei tuomitse ainakaan suoranaisesti Venäjän toimia. Toisaalta ei hän niitä puolustelekaan.

Varsinkin diktatuuri-Venäjän vastuuttomat ydinaseuhkailut olisi ollut hyvä ottaa esille. Kaikki suurvallat ovat vaarallisia ja itsekkäitä. Toiset enemmän kuin toiset. Toiset ovat sitä näkyvämmin, toiset piilotetummin.

Lainaan alla kirjoituksesta kohdan, joka minua puhuttaa eniten: kysymys sotalogiikan mielettömästä kierteestä. Rauhan logiikka ole helppo tilanteessa, jossa useimpien mielet ovat kiihtyneitä.

Niinpä samurait sanoivat:

"Vihainen mies on hävinnyt taistelun jo ennen taistelua

................................

Olli Tammilehto:

"USA:n tukikohdat Suomessa koettaisiin kuitenkin Venäjällä suureksi sotilaalliseksi uhaksi samalla tavalla, kuin USA kokisi Venäjän tukikohdat Meksikossa. Venäjä vastaisi varustautumalla, jonka taas Yhdysvallat kokisi uhaksi ja lisäisi varustautumista, jonka taas Venäjä… Tällainen varustautumisen ja sotilaallisen uhittelun kierre ei lisäisi Suomen turvallisuutta vaan päinvastoin heikentäisi sitä – varsinkin, kun kyse on kahdesta ydinasevallasta."