- Taistelut olivat usein yhtä kaaosta: hirveät pölypatsaat estivät näkemisen. Mieletön tykistön jyly, aseiden rätinä korvissa ja sinne tänne juoksevien sotilaat,, heidän huutonsa karjaisunsa ja haavoittuneiden valitukset tekivät kokonaiskuvan hahmottamisen usein mahdottomaksi.

Tuo tilannekuvaus kuvaa aika paljon myös sotauutisointia. Semminkin kun siihen liitetään kummankin osapuolen sotapropaganda ja lehdistön vapauksien rajoitus ainakin sota-alueilla. Ja itsesensuuri.

Ukrainan sodassa ja sen esihistoriassa on monia kiistanalaisia kohtia, joihin on parempi olla ottamatta kantaa, jos ei ole alan erikoisasiantuntijoita. Ja silloinkin voi erehtyä, koska sota tappaa lähes aina totuuden sangen totaalisesti. Totuus, joka on myös tulkinnallinen, selviää usein vasta vuosikymmenten perästä.

Artikkelissa on mielenkiintoisia kriittisiä pointteja länttä kohtaan, mutta Venäjän hyökkäyksestä todetaan vain, että se oli laiton. Krimin miehittämistä 2014 ei mainita. Venäjän sotarikokset jäävät raportoimatta.

Kirjoituksessa on yksi hyvin tärkeä kohta, johon olisi syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Äärimmäisen tärkeä seikka joka häviää mielettömän sodan mielettömän sakean pölyverhon alle:

"Yhdysvaltalaisten ydinaseasiantuntijoiden mukaan Venäjän kyky havaita lähestyviä ydinohjuksia on jo lähtökohtaisesti ratkaisevasti heikompi kuin USA:n. Siksi ydinaseita kantamaan kykenevien ohjusten sijoittaminen Itä-Eurooppaan ja Naton de facto työntyminen Ukrainaan lyhentää ohjuksen havaitsemisen jälkeen käytettävissä olevan harkinta-ajan joihinkin minuutteihin. Tämä vaarantaa koko maailman turvallisuuden...

Molemmat osapuolet luovat toisistaan hirviömäistä kuvaa. Benjaminin ja Daviesin mukaan ”todellinen hirviö on kuitenkin sota itse..."