IV.8 Boikotti

• 8.1 Ostajat ohjaksissa
• 8.2 Lakot

8.1 Ostajat ohjaksissa

Boikottia voidaan käyttää paitsi tarkoin määrättyjen tavoitteiden ajamiseen myös yleisemmin tietoisuuden herättämiseen. Boikotit ovat konkreettista toimintaa, joiden avulla kiinnitetään ihmisten huomiota tärkeisiin ongelmiin.

Boikotit vaikuttavat kohteena olevaan yhtiöön lähinnä kahden mekanismin kautta. Ensinnäkin yhtiölle tuottaa tietysti tappiota, jos suuret ihmisjoukot lopettavat boikotin takia sen tuotteiden ostamisen, ja siirtyvät käyttämään kilpailijoiden tuotteita. Toiseksi, boikotit ovat erittäin kiusallisia yhtiön suhdetoiminnan kannalta. Sekä kansalliset että ylikansalliset yritykset myyvät tuotteitaan yhä enemmän nimellään, ja pyrkivät luomaan itsestään yleisölle mahdollisimman positiivisen ja luotettavan yrityskuvan. Boikotti, joka tahraa tätä myönteistä tuotekuvaa yleisön silmissä, voi merkitä yhtiölle vakavaa uhkaa (yhtiön yrityskuvaa voidaan toki vahingoittaa myös muunlaisten kampanjoiden kuin boikottien avulla).

Jos boikotilla pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan yrityskuvan turmelemisen kautta, kannattaa etsiä yhtiön itsestään antaman kuvan ydintä, sitä symbolia tai asiaa joka ihmisten mielissä liittyy kaikkein tiiviimmin juuri kyseiseen yhtiöön. Tämä ydin on yhtiön arin paikka. Kun se yhdistetään negatiiviseen sanomaan, joka halutaan tuoda esille, yritys on hyvin nopeasti varpaillaan. Hollantilaisen CCF-yhtiön myydessä kehitysmaissa vauvanruokintaan soveltumattomia äidinmaidonkorvikkeita hollantilaiset toimintaryhmät käyttivät hyväkseen yhtiön tunnusmerkkiä, liehuvaa lippua, jonka jokainen hollantilainen tunsi. Toimintaryhmät alkoivat levittää kuvia, joissa CCF:n liehuva lippu lojui tahriutuneena mudassa - ja saivat nopeasti vaatimuksensa läpi.

Jos käytetään toista menetelmää ja vaikutetaan suoraan ihmisten ostopäätösten kautta, on pystyttävä mobilisoimaan melkoinen määrä ihmisiä, ennen kuin boikotti alkaa purra. Yleensä boikotit ovat näiden molempien taktiikoiden erilaisia yhdistelmiä.

Edellytyksenä boikotille on tietysti se, että boikotoitaville tuotteille on olemassa vaihtoehtoja. Boikotti on tehokkain silloin, kun ihmiset voivat ilman suurempia hankaluuksia siirtyä käyttämään boikotoitavan yhtiön asemasta sen kilpailijoiden tuotteita.

Ensimmäinen toimenpide on tehdä lista boikotoitavista tuotteista. Boikotin kohteeksi voidaan valita joko yksi yhtiön tuotteista tai kaikki sen tuotteet. Jos yhtiön kaikki tuotteet ovat hyvin tunnettuja, on luultavaa, että yhtä tuotetta syrjivä kuluttaja alkaa tietoisesti boikotoida myös muita, vaikka tähän ei erityisesti kehotettaisikaan. Sen sijaan jos yhtiö myy useita eri valmisteita monilla eri nimillä, on tärkeää luetella kaikki yhtiön tuotteet. Esimerkki tällaisesta yhtiöstä on Unilever, jonka tuotteissa ei juuri koskaan ole emäyhtiön nimeä. Vain harvat suomalaiset tietävät esimerkiksi sen, että Lipton, Turun Saippua, S.W. Paasiwaara ja Pierre Robert ovat kaikki sama asia kuin Unilever.

Boikotoitavien tuotteiden listaa on yritettävä levittää mahdollisimman laajalle. Käyttökelpoisia kanavia on muun muassa:

• tiedotusvälineet
• lehtien yleisönosastot
• erilaisten kansalaisjärjestöjen ja ammattiyhdistysten lehdet (kaikille mahdollisille järjestöille kannattaa lähettää kirje, jossa niitä pyydetään liittymään boikottiin ja julkaisemaan lehdessään boikottilistan ja jutun asiasta)
• paperi-, juuttitai muovikassit joissa on boikottiin liittyvä teksti tai tunnus
• tarrat, postikortit, teepaidat
• mielenosoitukset ja muut tapahtumat, lennäkkien jako kadulla
• lennäkkien liimailu lyhtypylväisiin, seiniin, aitoihin ja muihin sopiviin ja sopimattomiin paikkoihin, seinäkirjoittelu (tässä mietittävä sitä, minkälaisiin ihmisryhmiin yritetään vaikuttaa ainakaan suurin osa vanhemmista ihmisistä ei yleensä suhtaudu suopeasti seinäkirjoituksiin).

Painostus voidaan suunnata myös kauppoihin. Jos jotkut kaupat saadaan luopumaan boikotoitavien tuotteiden myynnistä, ihmisiä voidaan kehottaa keskittämään ostoksensa niihin kauppoihin, jotka ovat mukana boikotissa. Jos jonkun kaupan edessä alkaa säännöllisesti seistä lennäkkejä jakavia ihmisiä, jotka onnistuvat käännyttämään joka kymmenennen tai kahdennenkymmenennen ihmisen kohti toista myymälää, kauppias alkaa kyllä pian mahdollisen raivonpurkauksen jälkeen harkita boikottiin liittymistä. Kun boikotilla on tarpeeksi voimaa, voidaan siirtyä yksittäisistä myymälöistä suurien kauppaketjujen ja kaupan keskusliikkeiden kimppuun.

Boikotin vaikutusmahdollisuudet riippuvat luonnollisesti myös vastustajan koosta. Ylikansalliset jättiläisyritykset ovat yleensä niin suuria taloudellisia yksiköitä, ettei yhteen maahan rajoittuvalla boikotilla ole yleensä mitään toivoa saada yritystä taipumaan. Joitakin ylikansallisia yrityksiä vastaan on kuitenkin jo järjestetty kansainvälisiä boikotteja, jotka tulevat varmasti jatkossa toimimaan esimerkkeinä muille samankaltaisille kampanjoille.

Tunnetuin kansainvälisistä tavoitteensa saavuttaneista boikoteista on todennäköisesti ollut maailman toiseksi suurinta elintarvikeyritystä Nestléä vastaan suunnattu pitkäaikainen boikotti. Nestlé-boikotti pakotti yhtiön lopettamaan äidinmaidonkorvikkeiden aggressiivisen mainonnan ja markkinoinnin kehitysmaissa. Unicefin mukaan äidinmaidonvastikkeiden tarpeeton käyttö aiheuttaa vuosittain kehitysmaissa vähintään miljoonan lapsen kuoleman. Nestlé myy noin puolet kehitysmaissa käytetyistä korvikkeista, ja se edisti niiden käyttöä mitä häikäilemättömimpien markkinointikeinojen avulla.

Nestlé-boikotin pani alulle vuonna 1977 vain pieni joukko ihmisiä Yhdysvalloissa mutta vuonna 1981 boikotissa arvioitiin olevan mukana jo 25 30 miljoonaa amerikkalaista. Kampanja levisi myös kahdeksaan muuhun teollisuusmaahan, ja tuotti Nestlélle erään arvion mukaan noin kahden miljardin dollarin suuruiset tappiot.

Kansainvälinen elintarviketyöläisten liitto IUL on järjestänyt kaksi kansainvälistä boikottia Coca Cola Companyä vastaan, ja yhden boikotin maailman suurinta elintarvikeyhtiötä Unileveriä vastaan. Coca Cola -boikotit pakottivat yhtiön parantamaan työläistensä oloja kehitysmaissa. Unilever-boikotti epäonnistui sen sijaan täydellisesti vastustaja oli liian massiivinen ja ennen kaikkea liian tuntematon: ihmiset eivät tienneet mitkä tuotteet olivat Unileverin valmistamia. Yhtiö ei välittänyt vähääkään siitä, mitä ammattiyhdistykset tekivät.

Joka tapauksessa melkein alalta kuin alalta löytyy ylikansallisia yrityksiä, joiden toimintaan sekä kehitysmaissa että teollisuusmaissa olisi syytä puuttua esimerkiksi boikotin avulla.

Boikottia voidaan tietysti käyttää yhtiöiden ohella myös valtioita vastaan. Tunnetuin esimerkki tästä on kansainvälinen boikotti Etelä-Afrikan rasistista hallitusta vastaan.

Boikotti voi kohdistua paitsi ostamista myös matkustamista vastaan. Esimerkiksi radikaalisivistyneistö ja ay-aktiivit boikotoivat Suomessa 60-luvulla matkustamista fasistiseen Espanjaan ja Portugaliin.

Myymisestä voi myös kieltäytyä. Maanviljelijät ovat ajoittain harrastaneet myyntiboikotteja. Ihmiset, joilla ei ole mitään tuotetta, jonka myynnistä kieltäytyä, voivat kuitenkin kieltäytyä myymästä työvoimaansa. Mutta tällöin onkin kyseessä lakko.
 

8.2 Lakot

Useimmat mainituista menettelytavoista ovat niin harvinaisia, ettei niistä ole tehty järjestelmällisiä erittelyjä.

Työpaikalla toteutettavan lakon suhteen tilanne on toinen. Sitä on tutkittu paljon ja on laadittavissa ohjeita niistä tekijöistä, joiden huomioon ottaminen on tärkeää.

Lakon onnistumiseen vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:

• tilanteen oikea arviointi: tilauskanta, suhdanteet, työnantajien väliset erimielisyydet, omat voimavarat;
• pyrkimys mahdollisimman vähiin menetyksiin: lyhyet ja yllättävät työtaistelut, avainryhmien toiminta;
• tehokkaan organisaation luominen: lakko on palkkatyöläisten omaa vallankäyttöä, joka asetetaan työnantajien tehokasta organisaatiota vastaan, tarvitaan johto, toimitilat, puhelimia, monistusvälineitä, erityisesti tiedotuksesta ja taloudesta huolehtivat elimet;
• tavoitteiden realistisuus: sekä ulkopuolisten että lakkoon osallistuvien on voitava pitää tavoitteita oikeutettuina;
• taloudellisesti heikompien aseman turvaaminen;
• solidaarisuuden edellytysten luominen, yhtenäisyyden turvaaminen, rikkuruuden estäminen, provokaatioiden torjuminen;
• lopettaminen oikealla tavalla ja oikeaan aikaan.