IV.5 Yleisöä tilassa

SUUNNITTELU VÄLTTÄMÄTÖNTÄ

A: VIIHDETTÄ JA HIUKAN ASIAA

B: ASIA HALKI JULKKIKSEN KANSSA

C: ANTI-TILAISUUS JA SEN ANTI

VIHJEITÄ VIELÄ

Jos yleisötilaisuuden järjestäjät ovat avoimen vilpittömiä eivätkä pyri millään poppakonsteilla kosiskelemaan ja siitä huolimatta yleisö viihtyy, heillä on väärä yleisö. Tämä yleisö on jo tajunnut sanoman ja on "sisäisesti valaistunut". On kysymys sisäpiirin bileistä. Tällaiset juhlat ovat usein mukavia, virkistäviä ja tuiki tarpeellisia. Voihan rahaa toimintaan lypsää omaltakin porukalta, mutta älköön sitä koskaan kutsuttako yleisötilaisuudeksi. Yleisötilaisuudet pyrkivät löytämään uutta kuulijakuntaa. Ne keräävät ihmiset paikkaan, jossa tapahtuu ja puhutaan. Täten ne eroavat toiminnasta ja tempauksista, joissa asia pyritään viemään sinne, missä ihmiset muutenkin oleilevat (esimerkiksi katutoiminta).

Ainakin seuraavia syitä on kerätä yleisöä tilaan:

1. Halutaan kertoa ihmisille tärkeistä asioista ja saada heidät ajattelemaan.
2. Halutaan pelkästään kerätä rahat pois toimintaa varten.
3. Kaksi edellistä yhdistettyinä sopivassa suhteessa. Tämä onkin usein käyttökelpoisin muoto.

SUUNNITTELU VÄLTTÄMÄTÖNTÄ

Usein kuvitellaan, että asia tulee siitä tietämättömille ymmärretyksi, kunhan vain ruvetaan keskustelemaan. Tällöin kuitenkin suljetaan jo pois se tärkeä ryhmä ihmisiä, joiden olisi vihdoin herättävä ajattelemaan omilla aivoillaan. Siis ihmiset, jotka ovat houkuteltavissa huvituksilla tai kulttuurielämyksillä tilaisuuteen, jossa heille voidaan antaa myönteinen kuva kyseisestä toiminnasta ja sen ajamasta asiasta.

Hyvin suunniteltu yleisötilaisuus ei säikytä etukäteen, ellei tarkoitus ole nimenomaan se. Mutta silloinkin tarvitaan suunnittelua.

Seuraavassa on eräs mahdollinen yleisötilaisuuksien jaottelu:

1. Tilaisuuteen halutaan mahdollisimman paljon uutta porukkaa. Tarkoituksena on antaa miellyttävä kuva ja pieni sysäys ajatteluun. Esimerkiksi konsertti, jossa puhe, sketsi sekä ilmaista ja myytävää aineistoa.
2. Tilaisuus, johon halutaan uutta yleisöä, mutta asia puhutaan halki. Esimerkiksi paneeli, jossa vähintään yksi kiinnostava julkisuuden henkilö sekä tauolla mahdollisesti trubaduuri.
3. Tilaisuus, jonka tarkoituksena on tehdä epämiellyttävä vaikutus. Esimerkiksi käänteisen tunnelman aikaansaaminen voimakkaalla järjestysmieskontrollilla.
4. Pelkkä keskustelutilaisuus, jossa on yksi houkutteleva alustaja tai ei alustajaa lainkaan.

A: VIIHDETTÄ JA HIUKAN ASIAA

Tällaiset tilaisuudet vaativat monipuolista ohjelmaa ja rohkeaa tiedottamista. Aina ei välttämättä kannata odottaa viimeisen artistin varmistumista vaan tiedottaa silläkin riskillä, että ohjelmisto muuttuu. Esiintyjät tulee valita halutun kohderyhmän mukaan. Mikäli esimerkiksi tahdotaan valistaa vanhempaa väkeä, ovat tango ja valssi ne, jotka purevat. Syytä on muistaa, että kaikkia ikäluokkia on mahdotonta saada houkuteltua samalla kertaa. Nuoret ovat muista irrallisin ryhmä. Pienille lapsille varattu erillinen huolenpito ja oma ohjelma on käyttökelpoinen ratkaisu saada nuoria perheitä mukaan tilaisuuteen.

Niin sanottuihin "huvitilaisuuksiin", jollaisiksi ko. tapahtumat virallisesti luetaan, vaaditaan yleensä poliisin lupa. Ilmoitus poliisille riittää kuitenkin teatteri-, konsertti- (jossa pääasiassa muuta kuin iskelmä- ja tanssimusiikkia), taide- ja kansantanssiesityksiin, näyttelyihin, näytöksiin, urheilukilpailuihin yms. Useimmiten tämän lainkohdan noudattamista ei valvota.

Koska näistä tilaisuuksista voi periä pääsymaksun, kannattaa valmistaa mahdollisimman aikaisin aiheesta juliste, jota levitetään sopiviin paikkoihin. Tärkeää on, että julisteessa on ajan ja paikan lisäksi aihe ja vetonaula.

A-tyypin tilaisuuden sopiva sisältö voisi olla esimerkiksi seuraava:

• alkupuhe ja asian ja ohjelman lyhyt esittely
• trubaduuri tai akustinen yhtye
• pari aiheeseen liittyvää sketsiä tai lyhyehkö näytelmänpätkä
• tietoisku ja mahdollisesti lyhyt dia- tai filmiesitys
• tanssittavaa musiikkia.

B: ASIA HALKI JULKKIKSEN KANSSA

Tällaisesta tilaisuudesta ei voi vaatia pääsymaksua, mutta kukaanhan ei estä järjestämästä juhlia myöhemmin illalla jossakin muualla. Yleisöä houkuttelee joku julkisuudessa esiintynyt henkilö tai tunnettu asiantuntija. Kiinnostavimmaksi tilaisuus saadaan, kun järjestetään hyvä vastakkainasettelu - esimerkiksi asukkaiden edustaja vastaan vastuussa oleva poliitikko. Kannattaa kuitenkin pitää varansa, ettei yleisön rooli jää kukkotappelun katselijoiksi. Tärkeää on löytää hyvä puheenjohtaja. Paneeli-tyyppiset tilaisuuden antavat onnistuessaan osallistuvalle yleisölle eniten. Usein pieni aktiivinen yleisö vie asiaa eteenpäin enemmän kuin lauma kuuntelijoita konsertissa. Kuuman ajankohtaisen aiheen voi parhaiten hoitaa juuri paneelilla.

Yleisen tiedotuksen lisäksi kannattaa miettiä tarkkoja kohderyhmiä. Esimerkiksi kansalaistottelemattomuutta käsittelevästä tilaisuudesta on syytä tiedottaa erikseen lainsäätäjille, oikeustieteen opiskelijoilla, luonnonsuojelijoille, poliiseille, Martta-yhdistykselle jne.

Yleisesti levitettävissä tiedotteissa voi käyttää kärjistyksiä ja tarpeen tullen hieman valehdellakin. Osittaisesta valehtelusta olkoon esimerkkinä Kotkassa vuonna 1982 järjestettyjen Luonto-Liiton talvipäivien toritempauksen ilmoitusteksti:

Esiintyvät mm:

• ympäriministeri Matti Ahde
• ämpäriministeri Esko Ollila

C: ANTI-TILAISUUS JA SEN ANTI

Joukko luontoliittolaisia oli kesällä 1982 Provinssirockissa Seinäjoella pukeutunut mustiin "säteilysuojiin", joissa luki "IMATRAN VOIMA - IVO - SÄTEILYSUOJA". He levittivät paperia, jossa suorasukaisen kömpelösti hyökättiin ydinvoiman vastustajia vastaan. "IVOn" miehet haravoivat yleisön joukossa ja herättivät kauhua tai naurua leimaamalla pitkätukat sananmukaisesti "KELVOTON"-leimalla. Julkea suora kontrolli ei jättänyt ketään kylmäksi.

Tällainen anti-tilaisuus on hyvin vaikea toteuttaa yksikseen, mutta se sopii mainosti jonkin muun tilaisuuden yhteyteen. Ennustettavissa olevan pelätyn yhteiskunnallisen tilanteen matkiminen on hyvä esimerkki. Tällainen "näytteleminen" on vaativaa ja haastavaa, mutta asiaan innostuneille se antaa usein suuren tyydytyksen ja voi panna ihmiset paremmin ajattelemaan kuin "saarnaaminen" (vrt. katuteatteriin, luku 3.3).
 

VIHJEITÄ VIELÄ

• Ennen tapahtumapäivän lukkoonlyömistä on syytä varmistaa, ettei samana päivänä ole samalle yleisölle paljon muita tilaisuuksia.
• Oikean kokoisen salin varaaminen on tärkeää: puolityhjä sali on melkein yhtä kiusallinen kuin liian ahdas.
• Jos asia on hyvä, löytyy Suomesta kyllä artisteja, jotka voivat esiintyä ilmaiseksikin. Yhteyttä on parasta ottaa puoli vuotta aikaisemmin.
• Valaistus, äänentoisto ja projektorit tarkistettava.
• Kerättävien rahojen käyttö on ilmoitettava selvästi etukäteen. Lipputulojen kerääminen omaan pussiin saa usein aikaan närää. Siksi kannattakin oman aineiston myynti järjestää lippujen myynnistä erilleen. (Tilaisuuksien taloudesta enemmän luvussa III.4.)
• Noin viikkoa ennen tilaisuutta kannattaa tarkistaa vielä kerran, että esiintyjät tietävät ajan, paikan ja oman aiheensa.
• Kun yksi henkilö koordinoi koko touhua siis pitää kaikki langat käsissään ei pääse helposti tapahtumaan kömmähdyksiä.
• Muutamaa tuntia ennen tilaisuutta voi kiertää vilkkaita lähikatuja "voileipämiehenä" eli plakaatti edessä ja takana kaulasta riippumassa vaikkapa lehmänkelloa kilkuttaen.
• Tapahtumapaikan tuolien järjestyksellä on merkitystä ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen kannalta.
• Mitä enemmän aikoo houkutella ihmisiä, sitä enemmän joutuu tekemään työtä tekniikan, paikan, byrokratian ja rahan kanssa. Houkuttelukeinoissa tulee yllättävän äkkiä vastaan se raja, jolla alkaa käyttää arveluttavia keinoja: sellaisia jotka ovat tyypillisiä niille ilmiöille, tottumuksille tai yhteiskunnille, joita halutaan vastustaa ja muuttaa. Ne olisi osattava kääntää asialle eduksi.
• Jos paikalle tulee todennäköisesti salillinen sellaisia ihmisiä, jotka haluavat vain juhlia eivätkä välitä asiasta vähääkään, niin kannattaa luovuttaa ajoissa, ettei turhaudu.