Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Päivitetty Suomen aikaan 09.06.2026 klo 21:41

Nyt Suomessa on 10.06.2026 klo 02:39

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2026 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös kahdeksan kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Blogi→

in English→

Etsintä näiltä sivuilta:

Olli Tammilehdon kirjoja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

<

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Miten voimme lakata luomasta omia vihollisiamme

Fabian Scheidler: Friedenstüchtig, Wie wir aufhören können, unsere Feinde selbst zu schaffen. Wien: Promedia 2025, 224 s.

Saksassa halutaan saada yhteiskunta ja ihmiset sotakelpoisiksi, kriegstüchtig kuten monissa muissakin Euroopan maissa. Tunnettu saksalainen journalisti ja tietokirjailija Fabian Scheidler käy tätä sodan syttymistä edistävää suuntausta vastaan: hän haluaa saada yhteiskunnan rauhankelpoiseksi, friedenstüchtig. Scheidlerin viime syksynä ilmestyneen kirjan nimi suomeksi on Rauhankelpoinen, Miten voimme lakata luomasta omia vihollisiamme.

Mikseivät sitten länsimaiset yhteiskunnat ole nyt rauhankelpoisia? Scheidlerin mukaan ne reagoivat konflikteihin ja kriiseihin tavalla, joka pahentaa näitä. Yhteiskuntamme demonisoivat vastustajan tai jonkun konfliktin osapuolen ja uskovat tai uskottelevat, että tämä tähtää totaaliseen hävitykseen. Siksi torjuntakeinojen valinnassa ei tarvitse noudattaa minkäänlaista kustannusten ja hyötyjen punninta, vaan kaikki uhraukset ovat oikeutettuja. Yhteiskunta toimii sodan logiikalla, ja konfliktin asteittainen laajentaminen ei tunne rajoja.

Syiden etsiminen, kriisin historian tutkiminen ja kokonaisvaltainen ajattelu muuttuvat petoksiksi. Toisenlaiset näkemykset sensuroidaan valtamediassa ja niiden esittäjät leimataan hylkiöiksi. Yhteiskunta jaetaan kahteen leiriin: kunnon kansalaisiin ja vaarallisiin toisinajattelijoihin.

Scheidler analysoi tästä perspektiivistä neljää tapausta:

Ensimmäinen niistä on Israelin ja monien länsimaiden reaktio Hamasin hyökkäykseen 7.10.23. Palestiinalaiset leimattiin ”pimeyden lapsiksi” ja totaalinen sota oikeutettiin. Gazan kansanmurha kuitenkin loi Israelille uusia vihollisia ja heikensi merkittävästi sen taloutta ja kansainväistä asemaa sekä johti satojen tuhansien israelilaisten muuttoon ulkomaille. Samaten Israelia voimakkaasti tukeneiden USA:n, Britannian, Saksan ynnä muiden maiden jo valmiiksi vähäinen uskottavuus ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden puolustajana romahti.

Toinen tapaus on 11.9.2001 alkanut terrorismin vastainen sota. Se lisäsi selvästi terrorismia ja sen varjolla käydyt sodat Afganistanissa ja muualla huononsivat kyseessä olevien maiden tilannetta.

Kolmas Scheidlerin analysoima tapaus on Ukrainan sota. Rauhanneuvottelut maalis- ja huhtikuussa 2022 osoittavat, että Venäjän laiton hyökkäys olisi voitu pysäyttää jo alussa ja säästää satojen tuhansien ihmisten henki. Venäjä oli valmis vetäytymään vanhoille rajoilleen ja Ukraina valmis luopumaan Nato-haaveistaan ja jättää Krimin Venäjän huomaan ainakin 15 vuodeksi. Tämä ei kuitenkaan sopinut USA:lle ja Britannialle, jotka halusivat käyttää Ukrainan sotaa Venäjän heikentämiseen. Niinpä rauhanmahdollisuudet sabotoitiin. Sodan jatkamiselle lopetettiin myös Länsi-Euroopan ja Venäjän yhteistyö, mikä oli ollut vuosikymmeniä liian voimakasta Eurooppaa pelkäävän USA:n huolenaihe. Venäjän demonisointi ja disinformaation levitys ovat mahdollistaneet sodan eskalaation, mikä on vienyt Euroopan ydinsodan kynnykselle.

Neljäs Scheidlerin esimerkki väärästä reaktiotavasta on korona. Vaikka kyse ei ollut sodasta tavanomaisessa mielessä, taistelu näkymätöntä vihollista vastaan toteutettiin militaristisella logiikalla. Torjuntatoimenpiteiden yhteiskunnallisista kustannuksista ja niiden aiheuttamista vahingoista ei välitetty. Kaiken kukkuraksi tutkimukset ovat osoittaneet, ettei rankoista toimenpiteistä juuri ollut hyötyä sairauksien ehkäisyssä. Tavalliset ihmiset ja tutkijat, jotka kyseenalaistivat virallista totuutta, leimattiin vaarallisiksi äärioikeistolaisiksi. Kuitenkin Baselin yliopiston tutkimuksen mukaan suurin osa koronatoimenpiteitä kritisoiviin mielenosoituksiin osallistujista oli vihervasemmistolaisia.

Kriisejä pahentava reagointitapa vaikuttaa helposti täytin järjettömältä. Vaikka järjen puute valtaapitävien keskuudessa lienee yleistä, Scheidler tuo esiin myös muita syitä eskaloivaan toimintaan. Hyvän ja pahan välisessä vivahteettomassa taistelussa on helppo saada yhteiskunta virallisesti tai käytännössä poikkeustilaan. Tämä lisää poliitikkojen valtaa ja helpottaa hallitsemista. Koska puolue- ja valtiokoneistojen ylätasanteille päässeiden keskeinen kyky on vallan kahmiminen, poliitikot ja korkeat virkamiehen vievät vaistomaisesti yhteiskunnan poikkeustilaan, kunhan siihen on tilaisuus. Poikkeustilaan on pyritty myös siksi, että eliitin valta-asemaa haastavat yhteiskunnalliset liikkeet voimistuivat kovasti vuosisatamme kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä: yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan mielenosoitusten määrä kasvoi vuoden 2009 jälkeen 11,5 % vuosittain.

Kun poikkeustilaan on päästy, siitä tulee helposti uusi hallintatapa. Demokratian muodot säilytetään, mutta todellisuudessa ollaan siirrytty autoritaariseen järjestelmään.

Kaikesta huolimatta Scheidler pitää Saksan ja muiden maiden muuttamista rauhankelpoiseksi mahdollisena. Rauhanliike yhdessä ekologista ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa ajavien liikkeiden kanssa voi kääntää sotaan vievät tendenssit. Konfliktien asteittaisen laajentamisen ja vastapuolen demonisoinnin sijasta, voimme pyrkiä näkemään maailman myös tuon toisen silmin. Voimme astua ”auringon alla todellisuuteen, jossa näemme, että myös me luomme varjoja”.

Rauhanliikkeen aikaisemmat saavutuksen puhuvat muutosmahdollisuuden puolesta: se lopetti Vietnamin sodan ja sen ansiosta kylmä sota ei muuttunut kaiken tuhoavaksi ydinsodaksi. Sitä paitsi rauhanliike on nyt aikaisempaa paremmassa asemassa, koska globaali Etelä on ratkaisevasti vahvistunut.

Scheidlerin teksti on selkeää ja sujuvaa, mitä ei saksalaisella kielialueella aina voi odottaa. Siksi kirjan kääntäminen onnistunee helposti. Hänen vuonna 2015 ilmestynyt kirjansa Das Ende der Megamaschine, Geschichte einer scheiternden Zivilisation (Megakoneen loppu, Kariutuvan sivilisaation historia) käännettiin kahdeksalle kielelle muttei suomeksi. Scheidlerin tekstejä on kuitenkin voinut lukea suomenkielisessä Le Monde Diplomatiquessa. Toivottavasti tällä kertaa suomalaiset lukijat voivat tutustua hänen uusia hahmotuksia ja tärkeitä tietoja sisältäviin teksteihinsä myös kirjan muodossa.

09.06.26