Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Päivitetty Suomen aikaan 11.06.2026 klo 21:52

Nyt Suomessa on 12.06.2026 klo 02:30

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2026 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös kahdeksan kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Blogi→

in English→

Etsintä näiltä sivuilta:

Olli Tammilehdon kirjoja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

<

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Suomen laivasto mukaan Britannian provokaatioihin?

Britannian laivaston komentaja kenraali Gwyn Jenkins kertoi huhtikuussa, että kymmenen Euroopan maata on päättänyt yhdistää laivastonsa ”monikansalliseksi merivoimaksi”¹. Ilman minkäänlaista uutisointia saatikka sitten keskustelua Suomi on mennyt allekirjoittamaan kyseessä olevan aiesopimuksen. Uutta yhdistettyä laivastoa johdettaisiin lähellä Lontoota sijaitsevasta Northwoodista, ja lankoja vetelisi ”ensimmäinen meriherra” (first sea lord) Jenkins. Suomen ja Britannian lisäksi laivastoliittoon ovat päättäneet liittyä Alankomaat, Islanti, Norja, Tanska, Ruotsi, Viro, Latvia ja Liettua. Nämä kymmenen maata kuuluvat vuonna 2014 perustettuun Britannian johtamaan Yhdistettyyn sotaretkivoimaan (Joint Expeditionary Force) eli JEF:ään².

Laivastoliiton tarpeellisuutta perustellaan – kuinkas muuten – Venäjän uhalla. Venäjä muka pyrkisi valloittamaan Länsi-Euroopan Lontoota myöten ja haluaisi kiusakseen satoja miljoonia kapinoivia ja kaikenlaisia ei-perinteisiä arvoja kannattavia alamaisia! Muutaman Ukrainan läänin valloittaminenkin on tuottanut Venäjälle suuria vaikeuksia, ja tähän yritykseen on mennyt yli neljä vuotta. Sitä paitsi, mikäli länsimaista valtavirtamediaa on uskominen, jo tämä sotaponnistus on heikentänyt maata kovasti.

Todellinen syy Britannian haluun haalia yhdeksän maan laivastot omaan komentoonsa lienee muualla. Britannia on uhannut kaapata venäläistä öljyä kuljettavia laivoja, joita se yhdessä EU-maiden kanssa nimittää ”varjolaivastoksi”. Nimityksellä halutaan antaa ymmärtää, että nämä eri maiden lippujen alla kulkevat alukset olisivat laittomissa puuhissa. Todellisuudessa Länsi-Euroopan määräämillä öljysanktioilla ei ole mitään kansainvälisoikeudellista pohjaa: kysymys on vain siitä, että halutaan heikentää ja kiusata Venäjää, koska se käy sotaa Ukrainaa vastaan. Vähintään yhtä hyvin perustein voitaisiin ottaa haltuun USA:n öljyä ja kaasua kuljettavia laivoja Yhdysvaltain lukuisten sotien ja sen Israelille antaman kansanmurhatuen takia.

Uhkauksista huolimatta Britannia ei ole toistaiseksi kaapannut Venäjältä tulevia tankkereita, vaikka yksin huhtikuussa satakunta tällaista laivaa kulki Doverin salmen läpi. Syynä on ilmeisesti se, että saarivaltakunnan laivasto on mitätön verrattuna imperiumin kukoistuksen päiviin. Kaappauksiin tarvitaan siis lisävoimia, joita nyt siis löytyy Suomesta ja kahdeksasta muusta maasta. Merirosvousta olisi sitä paitsi parempi harjoittaa siellä, missä eniten liittolaivaston aluksia partio ja minne venäläisen öljyn kuljetus tiivistyy, eli Itämerellä. Kuusi sopimuksen allekirjoittajamaata rajoittuvat tähän suolavesialueeseen.

Ehkä Britannian armeijan erikoisjoukoissa eli salaisessa palvelussa työskennelleellä Jenkinsillä on mielessä muutakin käyttöä laivastoliitolle. Esimerkiksi virolaiset ja yhdysvaltalaiset militaristit ovat esittäneet varjolaivasto-ongelman lopullisena ratkaisuna Suomenlahden sulkemista. Toteutettaisiin siis uudelleen operaatio, jonka saksalaiset suorittavat suomalaisten avustuksella heti saksalais-suomalaisen hyökkäyssodan alussa vuonna 1941.

Pietarin, Koiviston ja muiden satamien sulkeminen olisi käytännössä sodanjulistus. Venäläiset droonit ja ohjukset alkaisivat tuhota suomalaisia ja muita sotalaivoja. Mutta nythän Venäjä olisi hyökännyt yhteen Nato-maahan, ja Pohjois-Atlantin sopimuksen viides artikla voitaisiin ottaa käyttöön! Eurooppalainen suursota – ehkä jopa kolmas maailmansota – olisi saatu käyntiin.

Mutta eihän Jenkins eikä kukaan muukaan voi olla niin hullu, että ottaisi riskin sytyttää suurvaltojen välisen ydinsodan, joka tappaisi miljardeja ihmisiä ja tekisi pohjoisen pallonpuoliskon ja suuren osan eteläistäkin elinkelvottomaksi³? Valitettavasti monia tällaisia mielipuolia näyttää olevan Britannian ja muiden länsimaiden valtaapitävien keskuudessa. Sitä osoittavat esimerkiksi länsimaiden salaisten palvelujen ja tiedustelutietojen avustuksella tehdyt provokatiiviset iskut, joita Ukraina on suorittanut. Näihin kuuluvat droonihyökkäykset Venäjän viiteen ydinasetukikohtaan kesäkuussa 2025 ja toukokuussa 2024 tehty isku Venäjän kahteen tutka-asemaan, joiden on tarkoitus havaita mahdollisimman aikaisin Yhdysvaltain mahdolliset ydinasehyökkäykset⁴.

Merkittävien valtaapitävien haluun provosoida konflikteja, joiden toivotaan heikentävän Venäjää, viittaa myös Ukrainan ja Venäjän välisen rauhansopimuksen torpedoiminen: Britannian silloinen pääministeri Boris Johnson painosti sodan alussa Ukrainaa katkaisemaan hyvin edenneen rauhanprosessin ja jatkamaan maalle tuhoisaa sotaa⁵.

Sotahaluista kertoo myös järjestelmällinen sotahysterian ja venäläisvihan lietsonta, jota Britannian ja EU-maiden valtamedia harrastaa. Tämän propagandakampanjan ongelma ei ole se, etteikö sen perusväite Venäjän pahuudesta ja epädemokraattisuudesta olisi yleisesti ottaen totta. Kampanja johtaa sen sijaan harhaan hämärtämällä sen ilmeisen tosiasian, että kaikki nykyiset ja entiset suurvallat ovat pahoja ja epädemokraattisia. Tätä todistaa esimerkiksi Britannian valtion voimakas tuki Gazan kansanmurhalle, vaikka maan väestön enemmistö vastustaa tukea.

Venäjän historian veristen vaiheiden kauhistelulla tarkoituksella peitetään imperialistisen Britannian hirveys. Yksin Intiassa kolonialismi aiheutti vuosina 1880-1920 ainakin 100 miljoonan ihmisen kuoleman⁶. Perspektiivin ja suhteellisuuden tajun vääristäminen on välttämätöntä, jotta saataisiin ihmiset sotimaan ”hyvän” puolesta ”pahaa” vastaan.

Britannian nykypolitiikan taustalla on myös maan venäläisvastaisuuden pitkä historia. Kun Venäjä laajeni ja sen vaikutusvalta kasvoi 1800-luvun alussa Keski-Aasiassa, Lontoon valtaapitävät alkoivat nähdä tsaarin valtakunnan keskeiseksi uhaksi meriherruudelle perustuneelle globaalille vallalleen. Siksi venäläisvastaisuus alkoi voimistua nopeasti Britanniassa. Tunnettu filosofi ja taloustieteilijä John Stuart Mill kirjoitti vuonna 1838: ”… älkäämme antako suuren kansakunnan tehdä itseään naurunalaiseksi järjettömällä venäläisvastaisuudella”. Russofobia saavutti huippunsa, kun Britannia yhdessä Ranskan ja Turkin kanssa taisteli Venäjää vastaan Krimin sodassa 1853-56.⁷

Britannia oli mukana lokakuun vallankumousta seuranneessa Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella. Ennen toista maailmansotaa Britannia yhdessä USA:n kanssa järjesti Natsi-Saksalle resursseja idän sotaretkeä varten ja vehkeilyllään ja valheillaan Hitlerin lisäsi uskoa Venäjän valloituksen onnistumiseen⁸.

Toisessa maailmansodassa vain toinen angloamerikkalaisen imperiumin kahdesta haastajasta oli saatu tuhottua. Niinpä pääministeri Winston Churchill määräsi vuonna 1945 armeijansa kehittämään sotasuunnitelman, jossa hyökättäisiin Neuvostoliittoa vastaan. Operaatio Uskomattomassa (Operation Unthinkable) oli tarkoitus tehdä yllätyshyökkäys Dresdenin alueella olevien Neuvostoliiton joukkojen kimppuun. Siihen olisi osallistunut 47 brittiläistä ja yhdysvaltalaista divisioonaa eli noin puolet tuohon aikaan käytettävissä olleista sotajoukoista. Operaatiosta kuitenkin luovuttiin, koska sen arvioitiin olevan liian vaarallinen neuvostojoukkojen ylivoiman takia.⁹

Ehkä Jenkinsillä ja muilla militaristeilla on nyt mielessään uusi operaatio, jonka mielipuolisuuden aste on täysin uskomaton.

11.06.26