Taustatietoa öljystä

Sisältö
  1. Ulla Lehtinen: Alkuperäiskansat ja öljy -tapahtuma Suomessa 1999
  2. Olli Tammilehto: Sivistynyt maailma vai maan veren imijä?
  3. Taustatietoa öljystä
  4. Venäjän öljyntuotanto Hantit / Nenetsit
  5. Florian Stammler: Mistä öljymme tulee
  6. Jeremei Aipin: Venäjän öljyteollisuus ja alkuperäiskansojen oikeuksien kehitys
  7. Agrafena Sopotshina: "Elämme siitä, mitä maa päällään kantaa"
  8. Juri Aivaseda: Kogalym-Lor - Järvi jossa kuoli mies
  9. Bruce Forbes: Kaasuteollisuuden kehittäminen Jamalin Nenetsiassa
  10. Lidija Okotetto: Enää en ymmärrä tundraa joka minua on rakastanut
  11. Grigorij Anaguritshi: Sivilisaatioiden törmäys maan äärillä
  12. Charity Nenebari Ebeh: Ogonien kokemukset
  13. Magda Lanuza: Keski-Amerikan öljyntuotanto
  14. Ecuador ja öljy
  15. Arturo Yumbay Iligama: Sota köyhiä vastaan
  16. Kolumbia, u'wat ja öljy
  17. Roberto Afanador Cobaria: Öljy on maan veri
  18. Työryhmä 1: Öljy-yhtiöiden strategiat ja alkuperäiskansojen vastaus niihin
  19. Työryhmä 2: Öljyn- ja kaasuntuotannon uhkaamien alkuperäiskansojen verkostoituminen
  20. Työryhmä 3: Pohjoinen ulottuvuus
  21. Alkuperäiskansat ja öljy -seminaarin osanottajien julkilausuma
  22. Linkkejä
 

Öljy globaalisti

Öljyn osuus maailman energiankulutuksesta oli vuonna 1997 noin 40 %. Raakaöljyn tuotanto kasvoi kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan silloin noin 3,2 % vuoteen 1996 verrattuna ja oli 3,7 miljardia tonnia (kaasukondensaatit eli öljyn yhteydessä maasta tulevat kaasumaiset aineet mukaan lukien). Öljytuotteiden kulutus kasvoi samana vuonna 2,6 % ja oli 3,7 miljardia tonnia. Vuonna 1975 öljyn tuotanto ja kulutus olivat vielä noin 2,7 miljardin tonnin vuosiluokkaa.

Tällä hetkellä jo paikannetut ja suhteellisen nopeasti tuotantoon saatavat öljyesiintymät vastaavat yli 40 vuoden kulutusta. Suurimmat öljyn tuottajamaat ovat Saudi-Arabia (442 miljoonaa tonnia vuonna 1998, kaasukondensaatit sisältyvät tähän lukuun kuten myös seuraaviin), USA (419 milj. tonnia), Venäjä (306 milj. tonnia), Iran (184 milj. tonnia), Meksiko (175 milj. tonnia), Venezuela (173 milj. tonnia), Kiina (160 milj. tonnia), Norja (157 milj. tonnia), Englanti (134 milj. tonnia) ja Yhdistyneet Arabiemiraatit (131 milj. tonnia). Nigeriassa, joka on maailman kuudenneksi suurin öljyn tuottajamaa, poltetaan noin 76 % öljyn yhteydessä esiintyvästä kaasusta suoraan tuotantoalueella, eikä se siten sisälly tähän tilastoon.

Öljy Suomessa

Suomessa energian kokonaiskulutus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1970. Öljyn osuus tästä oli vuonna 1999 noin 28 %. Sen osuus energian kokonaiskulutuksesta on prosentuaalisesti vähentynyt vuosi vuodelta, mutta on määrällisesti pysynyt samana. Öljyä tuotiin vuonna 1999 Suomeen 14 miljoonaa tonnia pääasiassa Venäjältä (47 %), Norjasta (22 %), Tanskasta (17 %) ja Iso-Britanniasta (6 %). Kotimaiset öljynjalostamot käyttivät muita syöttöaineita (mm. kaasukondensaatteja) noin 24 % kokonaissyötöstä. Näiden tärkein hankintalähde oli Venäjä. Öljyä kulutettiin Suomessa vuonna 1998 noin 8,7 miljoonaa tonnia, jossa on lisäystä edelliseen vuoteen verrattuna 0,8 %.

Öljyn käytön vaikutuksista

Öljyn ja maakaasun poltossa vapautuu ilmaan mm. hiilidioksidia, rikkioksideja, typpioksideja ja raskasmetalleja (esim. lyijyä). Varsinkin hiilidioksidia pidetään merkittävänä kasvihuoneilmiötä edistävänä aineena. Nämä päästöt ovat kasvaneet noin kaksi prosenttia vuodessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuonna 1990 fossiilisten aineiden käyttö vastasi lähes 60 % kasvihuoneilmiötä edistävistä päästöistä. Öljy sisältää lisäksi muita haitta-aineita, esim. bentseeniä, tolueenia, etyylibentseeniä, ksyleeniä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH), joista osa on syöpää aiheuttavia.

Myös öljyn etsintä, poraus ja tuotanto aiheuttavat monia ongelmia. Ihmisten elinympäristöt vaurioituvat ja elintapoja on pakko muuttaa yhtiöiden rakentaessa tarvitsemiaan putkistoja, sähkölinjoja, teitä ja muita rakenteita alueilla, joissa niitä ei ole ollut. Paikallinen luonto tuhoutuu öljyn saastuttaessa esimerkiksi poraustornien ympäristöt. Niinikään öljyn kuljetukseen ja varastointiin liittyy ympäristöriskejä. Öljyvuotojen ja muiden onnettomuuksien vaara on suuri varsinkin kun putkia ei huolleta tehokkaasti. Pienet öljyvuodot tulevat öljy-yhtiöille usein halvemmiksi kuin putkien korjaaminen.

Jos öljyn ja kaasun tuotanto jatkuu ja kasvaa, ovat herkät ekosysteemit vaarassa pahasti saastua ja kadota maapalloltamme. Samalla katoavat monet kansat.

Mitä tehdä?

Sekä paikallisen että globaalin ympäristön kannalta on ensisijaisen tärkeätä vähentää öljyn ja muiden uusiutumattomien polttoaineiden kulutusta. Kulutusta tulisi vähentää säästämällä energiaa ja kehittämällä vaihtoehtoisia energialähteitä. Vastuu on yhtiöillä, ylikansallisilla elimillä, valtiolla ja yksityisillä ihmisillä. Öljyriippuvaista energiapolitiikkaa ihmiset voivat muuttaa ennen kaikkea toimivalla yhteiskunnallisissa liikkeissä.

Lisätietoa:

Hare, Bill: Fossil Fuels and Climate Protection. The Carbon Logic. Amsterdam: Greenpeace. 1997.

Energiakatsaus 3/98, 1/99, 3/99. Energy Review. Energiöversikt. Helsinki: Kauppa- ja teollisuusministeriö, Energiaosasto.

Drilling to the Ends of the Earth, The ecological, social and climate imperative for ending petroleum exploration. Project Underground and Rainforest Action Network, 1998

www.oil.fi Öljyalan keskusliitto.

www.maanystavat.fi Maanystävät

www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliitto

www.ilmasto.org Suomalaisten kansalaisjärjestöjen ilmastomuutosta käsittelevät internetsivut.