| Tämä Olli Tammilehdon kirjoitus on julkaistu Elonkehän numerossa 1/25 (kirjoitettu 2024). Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tässä. |
Rauhanpuolueesta sodanpuolueeksi
Alussa vihreät olivat osa rauhanliikettä. 1980-luvun sitoutumaton rauhanliike END1 vaikutti voimakkaasti vihreiden puolueiden muotoutumiseen. Liike syntyi vastustamaan niin lännen kuin idän euroaseita eli Eurooppaan sijoitettavia keskimatkan ydinohjuksia. Euroopan johtava vihreä puolue, Saksan Die Grüne, oli alussa selvästi pasifistinen. Sen alkuvuosien näkyvin poliitikko Petra Kelly oli nimenomaan rauhanliikkeen aktivisti.
Suomen Vihreä liitto syntyi 1980-luvun vaihtoliikkeiden pohjailta. Yksi niistä oli Suomessakin vaikuttanut sitoutumaton rauhanliike2. Keskeisiä syitä vihreiden voimakkaaseen ydinvoiman vastaisuuteen oli ydinvoima- ja ydinaseteknologian monet kytkennät. Petra Kelly kävi Helsingissä Vihreän liiton vieraana ja vaikutti osaltaan puolueen linjauksiin.
Vihreän liiton ensimmäisessä puolueohjelmassa vuodelta 1990 vaaditaan muun muassa Naton ja Varsovan liiton hajottamista, Skandinaviasta Välimerelle ulottuvan ydinaseettoman vyöhykkeen luomista ja ”asevarusteluun sekä aseiden kehittelyyn ja valmistukseen upotettujen varojen suuntaamiseen järkeviin tarkoituksiin: ympäristö-, energia- ja terveysongelmien voittamiseen sekä koulutukseen”3.
Vielä Vihreiden periaateohjelmassa vuosille 2020-2028 kerrotaan, että ”Vihreät on osa rauhanliikettä ja tavoittelee aseista vapaata maailmaa”4. Vaikka Varsovan liiton hajottamistavoite oli toteutunut, Naton hajottamisesta ei enää puhuta mitään.
Armeijan Vihreät
Vuonna 2023 hyväksytyssä Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa rauhanliikehaihattelut on karsittu pois5. Rauhasta puhutaan, mutta puhe on sotavoimien rauhanpuhetta: ”Uskottava puolustuskyky”... ”varmistaa turvallisuuden ja tuo rauhaa”. Ohjelma on täynnä Nato-liturgiaa. Esimerkiksi väitetään, että ”puolustusliiton jäsenenä Suomi edistää Euroopan ja maailman vakautta, rauhaa ja turvallisuutta”, vaikka pysyvät sotilasliitot ovat kautta historian edistäneet sotien syttymistä6. Nato on hyökännyt maihin, jotka eivät ole uhanneet Nato-maita: vuonna 1999 Serbiaan, vuonna 2001 heti USA:n perässä Afganistaniin ja vuonna 2011 Libyaan. Nato osallistui myös Irakin sotilaalliseen miehitykseen Yhdysvaltojen vuonna 2003 tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen.7 Natoa johtava USA on yksin tai yhdessä joidenkin muiden Nato-maiden kanssa sekaantunut aseellisesti toisten maiden asioihin noin 190 kertaa vuoden 1948 jälkeen8.
Naton mainospuheet hämärtävät sen ilmeisen tosiasian, että sotilasliiton varustautuminen ja laajeneminen heikentää tai ainakin koetaan heikentävän liiton ulkopuolelle jääneiden tai jätettyjen maiden turvallisuutta. Tämä johtaa näiden maiden varustautumiseen, joka taas koetaan turvallisuusuhkana liiton sisällä, mikä taas johtaa varustautumiseen. Tällainen sotapotentiaalin lisäämisen kierre nostaa mitä ilmeisemmin sodan todennäköisyyttä. Jos esimerkiksi Meksiko liittoutuisi Kiinan kanssa ja Kiina alkaisi tuoda aseitaan Meksikoon ja rakentaa tukikohtia USA:n rajalle, sota olisi vain ajan kysymys.
Tällä turvallisuuspoliittisella itsestään selvällä periaatteella on nimikin: jakamaton turvallisuus. Periaate oli aiemmin laajalti hyväksytty länsimaissa. Suomi ja useimmat Euroopan maat sekä Kanada ja Yhdysvallat hyväksyivät vuonna 1990 ”Uutta Eurooppaa koskevan Pariisin peruskirjan”, joka pohjautuu tähän periaatteeseen. Peruskirjassa todetaan, että "turvallisuus on jakamaton ja jokaisen osallistuvan valtion turvallisuus liittyy erottamattomasti kaikkien muiden valtioiden turvallisuuteen"9.
Vihreät luopuvat nyt käytännössä myös ydinaseiden vastustamisesta. Tosin jäsenistöä ja äänestäjiä rauhoitetaan vihreiden menneisyydestä peräisin olevilla lauseilla kuten ”Toimitaan ydinsulkusopimuksen vahvistamiseksi ja allekirjoitetaan ydinasekieltosopimus.” Todellinen linja selviää kuitenkin lauseesta: ”Naton jäsenenä Suomi osallistuu kuitenkin ydinaseiden käytön suunnitteluun.” Näin halutaan tehdä, vaikkeivät kaikki Nato-maat osallistu kaikkien kansojen murhan ja nykymuotoisen elonkehän tuhoamisen valmisteluun.
Demokratiaa à la USA
Naton liturgiasta on ohjelmaan kopioitu myös lause: ”Demokratian puolustaminen on Naton itsensä määrittelemä ydintehtävä. ” Tämä on totta, jos ’demokratian puolustaminen’ määritellään USA:n tapaan: USA on yksin tai yhdessä Naton kanssa kaatanut lukuisia itselleen epämieluisia, demokraattisiakin hallituksia. Liittolaisiksi sen sijaan kelpaavat usein myös autoritaariset hallinnot ja diktatuurit, jos ne palvelevat USA:n taloudellisia ja sotilaallisia intressejä. Jos demokratia määritellään kansanvaltana, Nato on alusta lähtien ollut demokratian vastainen voima.
Heti perustamisensa jälkeen Nato organisoi yhdessä tiedustelupalvelujen kanssa moneen jäsenmaahansa maanalaisen ”armeijan”, jonka virallinen tarkoitus oli harjoittaa sissisodankäyntiä siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto miehittäisi maan. Osaa näistä ryhmittymistä käytettiin kuitenkin operaatioissa, joilla haluttiin estää kommunistien tai muiden Natoon kriittisesti suhtautuvien puolueiden pääsy valtaan vapailla vaaleilla. Esimerkiksi Italiassa Naton maanalainen armeija järjesti 1960-, 1970- ja 1980-luvulla äärivasemmistolaisiksi naamioituja poliittisia murhia ja muita terroritekoja ja mustamaalasi näin koko vasemmistoa.10
Kovin demokraattista ei ollut myöskään Naton alkuaikojen tuki siirtomaasodille. Sotilasliiton Keskinäinen avun ohjelman perusteella Kanada aseisti miljardien nykydollarien edestä Ranskan, Belgian ja Britannian armeijoita näiden yrittäessä tukahduttaa siirtomaiden itsenäisyysliikkeitä11.
Vihreiden linjan muutos12 ei ole jäänyt vain ohjelmien tasolle. Myös käytännössä vihreät ovat edistäneet sotapolitiikka. Vihreiden eduskuntaryhmä kannatti yhtenäisenä sekä Suomen liittymistä Natoon että ”puolustus”yhteistyösopimuksen solmimista USA:n kanssa. Syyskuun alussa voimaan tullut DCA-sopimus antaa Yhdysvalloille oikeuden pystyttää Suomeen 15 sotilastukikohtaa, joista yksi olisi Ivalossa lähellä Venäjän tärkeintä ydinsukellusvenesatamaa. Suomella ei ole oikeutta tarkastaa, mitä aseita USA tuo maahan, eikä muutenkaan puuttua suurvallan toimintaan maassamme. Tukikohdat ja sopimuksen mahdollistama USA:n joukkojen vapaa liikkuvuus Suomeen ja Suomessa tulevat väistämättä lisäämään sotilaallista jännitettä kahden ydinasevallan välillä ja näin sodan, jopa ydinsodan, uhkaa.13
Ennen Nato-päätöstä Vihreät olivat Marinin hallituksessa mukana päättämässä Suomen historian suurimmasta asekaupasta: 64 yhdysvaltalaisen F-35A-hävittäjän hankkimisesta 10 miljardilla eurolla. Vihreiden siunauksella Marinin hallitus päätti ensimmäisenä ulkomaana hankkia Israelista Daavidin linko -nimisen ilmatorjuntajärjestelmän14. Vihreät hyväksyivät myös välillä keskeytyneen aseviennin jatkamisen Arabiemiraatteihin, joka käy tuhoisaa sotaa Jemenissä15.
Miksi sitten Vihreät ovat niin Suomessa kuin Saksassa hylänneet rauhan ja ryhtyneet lisäämään todennäköisyyttä sotaan, joka voi tuhota valtaosan maapallon elävästä luonnosta? Syitä nähdäkseni on kaksi: valtavirtaistuminen ja vääristynyt ihmisoikeuspolitiikka.
Valtavirtapuolueeksi
Kuten monet pelkäsivät tai ennustivat 1980-luvulla vihreitä puolueita perustettaessa, Vihreät ovat integroituneet järjestelmään. Vaihtoehtopuolueiden vaihtoehtoisuus on hävinnyt kilpailtaessa vanhojen puolueiden kanssa samoilla äänimarkkinoilla ja kuviteltaessa, että yhteiskunta vihertyy sitä enemmän, mitä enemmän hallituksessa istuu vihreitä. Toki puoluevihreiden aikana on saatu läpi monta vihreäksi luokiteltavaa uudistusta, mutta tällaisia saatiin läpi jo kauan ennen Vihreitä siitä lähtien, kun moderni ympäristöliike syntyi 1960-luvulla. Ongelmana on se, että jarrujen pano yhden myrkyn tai muun ympäristöongelman tuotannolle johtaa teollisessa kasvuyhteiskunnassa vain tuotannon ja kulutuksen painopisteen muuttumiseen ja uusien teknologioiden kehittämiseen, jolloin ihmisten ja eliökunnan kärsimykset eivät vähene: ne vain muuttavat luonnettaan.
Vihreiden alkuvaiheessa ymmärrettiin, että yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisen lisäksi on saatava kuriin yhä uusia ympäristöongelmia tuottavat prosessit. Niinpä vuoden 1990 ohjelmassa haluttiin luopua taloudellisesta kasvusta ja siirtyä yhteiskunnan laadulliseen parantamiseen ja edistää vapauden kasvua. Uusimmissa ohjelmissa sen sijaan vihreät haluavat edistää taloudellista kasvua siinä kuin muutkin puolueet.
Vihreiden valtavirtaistumista hillitsi aiemmin se, että sillä oli oma lehti Vihreä Lanka. Nyt puoluelehteä ei enää ole, ja sisäpiirin ulkopuolisten vihreiden mielipiteen muodostus on valtamedian armoilla. Vihreiden poliittiset näkemykset ovat nykyisin hyvin lähellä Helsingin Sanomien lijaa16.
Kun siis Suomen jo valmiiksi kaukana rauhanliikkeestä olleet valtaapitävät hylkäsivät sotilaallisen liittoutumattomuuden ja diplomatian ja päättivät ”puolustautua” valmistautumalla hirvittävien, kaiken tappavien aseiden käyttöön, valtavirtapuolue Vihreät lähti totta kai mukaan kannattamaan Natoa ja DCA:ta. Venäjän hyökkäyksen ja siihen liittyvän Suomen itsemääräämisoikeuden menetyksen pelossa Vihreät yhdessä muiden puolueiden kanssa päätti DCA-sopimuksella luopua merkittävästä osasta itsemääräämisoikeutta tunnetusti omia geopoliittisia intressejään ajavan toisen suurvallan hyväksi17.
Ihmisoikeusaseet
Osalle vihreistä kääntymys militarismiin on seurausta harhaan menneestä ihmisoikeuspolitiikasta. Aivan oikein on tuotu julkisuuteen se, miten Venäjä on sortanut journalisteja, toisinajattelijoita ja aktivisteja ja miten se on tehnyt väkivalloin ja repressiivisellä lainsäädännöllä rauhaa ja monia muita tärkeitä kysymyksiä koskevan kansalaistoiminnan lähes mahdottomaksi.
Ulkomaisen poliitikon yritykset vaikuttaa jonkun maan ihmisoikeustilanteeseen nähdään kuitenkin maan sisällä helposti välineeksi puuttua poliittisiin prosesseihin tai jopa yrityksiksi horjuttaa hallitusta. Esimerkiksi Venäjällä esiintyviä puheita venäläisten ihmisoikeuksien loukkauksista Suomessa tai muissa maissa ei useinkaan koeta näissä maissa aidoiksi vaan välineiksi poliittisessa pelissä.
Toisaalta tiedetään, kuinka USA ja Nato ovat käyttäneet oikeita tai luuloteltuja ihmisoikeuksien loukkauksia verukkeina puutuakseen jopa aseellisesti toisten maiden sisäisiin asioihin. Kun maahan on saatu mieleinen hallitus, sen suorittamista ihmisoikeusloukkauksista ei ole piitattu.18
Näistä syistä uskottava ihmisoikeusvaikuttaminen olisi edellyttänyt sitä, että Venäjän ihmisoikeusloukkausten rinnalla olisi jatkuvasti puututtu niihin ihmisoikeusloukkauksiin, joihin USA ja useat muut Nato-maat syyllistyvät ympäri maailmaa. Kun näin ei ole tehty eikä ilmeisesti myöskään pohdittu Venäjän ihmisoikeustilanteen huononemisen syitä, on alettu uskoa, että tilanteen paraneminen alkaa Venäjällä vasta hallinnon vaihdon jälkeen. Tästä taas on lyhyt matka siihen ajatukseen, ettei nyky-Venäjän kanssa voi neuvotella ja tarvitaan aina vain lisää ihmisten tappamisvälineitä, Natoa ja DCA:ta Venäjän uhkaa vastaan tai jopa Venäjän uhkaamiseen. On ehkä ajateltu lännen johtavan ajatuspajan Rand Corporationin tavoin, että Venäjää on talouspakotteilla ja sotimiseen provosoimalla horjutettava ja saatava se rasittamaan resurssejaan liiaksi, jotta sen hallinto romahtaisi19.
Vihreät puolueet ovat 30 vuodessa siirtyneet pitkän matkan poliittisella kartalla ja ottaneet jossain suhteissa entisten vastustajiensa paikan vaihtamalla vain miinukset plussiksi ja plussat miinuksiksi. Puolueet syntyivät osittain reaktiona taistolaisten20 ja vastaavien kommunistisen ryhmien neuvostomyönteiselle ideologialle. Nämä ryhmät ja niitä lähellä oleva rauhaliike vastustivat ensisijaisesti lännen sotapolitiikkaa ja kohtelivat silkkihansikkain Neuvostoliittoa. Nyt Vihreät ovat vastustaneet lähinnä vain Venäjän sotatoimia ja ovat kohdelleet silkkihansikkain Yhdysvaltojen sotapolitiikkaa huolimatta sen aggressiivisuudesta ympäri maailmaa.
PS.Artikkeli on kirjoitettu ennen Donald Trumpin astumista USA:n presidentin virkaan.
Viitteet
1European Nuclear Disarmament, Euroopan ydinaseriisunta, ks.: Böök, M. & Lehto, L. (toim.). (1982): End? Euroopan ydinsota vai ydinaseriisunta? Suomen Sadankomitealiitto Helsinki.
2Aalto, S. (2018): Vaihtoehtopuolue, Vihreän liikkeen tie puolueeksi. Into, Helsinki
3”Vihreän Liiton Puolueohjelma 1990” (1990), https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/884
4”Vihreiden periaateohjelma 2020-2028.”(2020), https://www.fsd.tuni.fi/pohtiva/ohjelmalistat/VIHR/1387
5”Ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma” (2023), https://www.vihreat.fi/ohjelmat/ulko-ja-turvallisuuspoliittinen-ohjelma/
6Diesen, G. (2024): The Ukraine War & the Eurasian World Order. Clarity Press, Inc, Atlanta
7Benjamin, M. & Swanson, D. (2024): NATO: What You Need to Know. OR Books, New York
8Toft, M. D. (2017): ”Why is America Addicted to Foreign Interventions?” The National Interest, 10.12.2017 https://nationalinterest.org/feature/why-america-addicted-foreign-interventions-23582
9”Charter of Paris for a New Europe” (1990), https://www.osce.org/mc/39516
10Ganser, D. (2009): Naton salaiset armeijat, Operaatio Gladio ja terrorismi Länsi-Euroopassa. Suomen Rauhanpuolustajat ja Like, Helsinki
11Engler, Y. (2023): ”Understanding the Logic of Canada Giving $2.26 Billion in Arms to Ukraine”, Antiwar.com 2.3.2023, https://original.antiwar.com/?p=2012348184
12Vasemmistoliiton linja on muuttunut paljolti samalla tavalla.
13Pimenoff, V. (2024): ”Joitakin huomioita Suomen ja Yhdysvaltain DCA-luonnoksesta”, https://www.eitukikohtia.fi/mielipide/joitakin-huomioita-suomen-ja-yhdysvaltain-dca-luonnoksesta/
16Aikaisempina vuosina tämänkin kaltainen kirjoitus olisi voinut ilmestyä Vihreässä Langassa.
17Aki Nummelin, Jyrki Käkönen ja Olli Tammilehto (2024): DCA : Suomen antautumissopimus, Nuori Pori 2100, Pori; Olli Tammilehto (2024): ”Miten Suomesta tuli USA:n vasallivaltio ja kuinka tätä prosessia vastustava liike kukistettiin”, Olli Tammilehdon kirjoituksia, 14.10.2024, http://tammilehto.info/miten-vasallivaltioksi136.php
18Benjamin, M. & Swanson, D. (2024); Chomsky, N. (2000): Uusi sotilaallinen humanismi, Kosovon Opetukset. Like ja Suomen Rauhanpuolustajat, Helsinki; Chomsky, N. (2008): ”Humanitarian Imperialism: The New Doctrine of Imperial Right”. Monthly Review 1.9.2008. https://monthlyreview.org/2008/09/01/humanitarian-imperialism-the-new-doctrine-of-imperial-right/
19Dobbins, J. et al (2019): ”Overextending and Unbalancing Russia: Assessing the Impact of Cost-Imposing Options”. RAND Corporation. https://www.rand.org/pubs/research_briefs/RB10014.html
20Suomen kommunistisessa puolueessa 1970- ja 1980-luvuilla vaikuttanut vähemmistösiipi, joka uskoi vahvasti Neuvostoliittoon ja samaistui sen etuihin.
12.03.25
Lisää kommentti
|
Kirjoituksen uudelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
|
Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi rahallisen tuen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php |
Takaisin tekijän (Olli Tammilehto) kotisivun alkuun (http://www.tammilehto.info)
Comments (1)
Valaiseva artikkeli asiaa ja niiden taustoja tuntemattomille kansalaisille. Historiantajuttomuus kun on tätä päivää tiedotusvälineissä. Tahallista harhaanjohtamistako?