Olli Tammilehto's writings

Jaa alla oleva somessa tai sähköpostilla:

Päivitetty Suomen aikaan 26.09.2025 klo 22:32

Nyt Suomessa on 14.10.2025 klo 12:25

Tämä sivusto sisältää tekstejäni vuosilta 1977-2025 – yhteensä yli 300. Tekstien joukossa on myös kahdeksan kirjaa ja kaksi tutkimusraporttia.

Blogi→

in English→

Etsintä näiltä sivuilta:

Olli Tammilehdon kirjoja:

Tuhokehitys poikki – Yhteiskunnan olomuodon muutos. Into 2017

<

Kylmä suihku – Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into 2014

Rahdin rikokset – Kansainvälisten tavarakuljetusten ekologiset ja yhteiskunnalliset seuraukset. Into 2009

Yhden taalan kysymys – Globalisaatio ja köyhyyskiista. Like 2003

Maailman tilan kootut selitykset. Like 1998

Vaiettu ilmastonmuutos

Ilmaston lämpeneminen on tunnetusti tuhoisaa ihmiskunnalle ja nykymuotoiselle elonkehälle. Mutta yhtä tuhoisaa olisi myös merkittävä maapallon keskilämpötilan lasku. Vaikka ilmaston kylmenemisestä ei juuri puhuta, se on koska tahansa mahdollista: ydinsota aiheuttaisi vuosia kestävän kylmän kauden eli ydintalven.

Ydintalvi

Ydintalven mahdollisuudesta on tiedetty jo yli 40 vuotta. Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa julkaistiin vuodesta 1983 lähtien arvostetuissa tiedejulkaisuissa artikkeleita, joiden mukaan ydinsota johtaisi ydintalveen¹. Ei riittäisi, että miljardi tai kaksi ihmistä kuolisi säteilyyn, paineaaltoihin ja valtaviin tulipaloihin. Tuhannet ydinräjähdykset kaupungeissa tai niiden läheisyydessä synnyttäisivät voimakkaita tulimyrskyjä, jotka nostaisivat ylempiin ilmakerroksiin valtavasti pölyä ja savua, jotka leviäisivät ilmavirtausten mukana kaikkialle. Ne pysyisivät ilmassa vuoden verran ja päästäisivät vain hyvin pienen osan auringonvalosta maanpinnalle.

Lämpötilat laskisivat kuukauden kuluessa pohjoisella pallonpuoliskolla keskimäärin yli kymmenen astetta, eteläisellä vähemmän. Normaalitilanteeseen verrattuna vain muutama prosentti auringonvaloa pääsisi läpi, joten keskipäivälläkin olisi pimeää tai hämärää. Kun noin vuoden kuluttua tästä kaikesta selviytyneet ihmiset viimein näkisivät auringon, siitä ei voisi lainkaan nauttia: yläilmakehän otsonikerros olisi suurelta osin tuhoutunut, ja polttava lyhytaaltoinen ultraviolettisäteily tekisi ulkonaolon vaaralliseksi heikentäen jäljelle jääneiden kasvien ja eläinten selviytymismahdollisuuksia².

Maapallon tärkeimmillä ruoantuotantoalueilla menetettäisiin yhden tai kahden kasvukauden sadot. Ruoan puutteen lisäksi ihmisten terveyttä ja selviytymiskykyä heikentäisivät kylmyys, radioaktiivinen säteily, hengityksen ja ruoan mukana kehoon kulkeutuvat radioaktiiviset hiukkaset, valtavissa tulipaloissa syntyneet myrkyt ja ultraviolettisäteily. Heikentyneet ihmiset olisivat alttiina monille mikrobien levittämille sairauksille. Tilanteen hirveys johtaisi vakaviin psyykkisiin ongelmiin. Terveydenhoitojärjestelmän ja monien muiden yhteiskunnallisten instituutioiden romahtaminen merkitsisi sitä, että fyysisesti tai psyykkisesti sairastuneet ihmiset eivät saisi hoitoa. Pohjoisella pallonpuoliskolla vain ani harva selviytyisi hengissä, ja eteläiselläkin pallonpuoliskolla väestö vähenisi ratkaisevasti. Suuri joukko eläimiä ja kasveja kuolisi sukupuuttoon.³

Ydintalvitutkimuksilla oli aluksi suuri vaikutus maailmanpolitiikkaan. Ne saivat Neuvostoliiton ja USA:n silloiset johtajat Mihail Gorbatšovin ja Roland Reaganin pyrkimään maiden välisen jännityksen vähentämiseen, ydinaseriisuntaan ja jopa ydinaseiden täydelliseen eliminoimiseen. Liennytyksessä onnistuttiin, ja keskimatkan ydinaseiden rajoittamista koskeva sopimus saatiin aikaan. Kuitenkin Reykjavikissä vuonna 1986 neuvoteltu täydellinen ydinaseriisuntasopimus kariutui Reaganin haluun pitää kiinni ohjuspuolustusjärjestelmästään.⁴

Myöhemmin ydintalviuhkaa vähäteltiin, koska suurvaltojen militaristit pelkäsivät, että tietoisuus ydintalvesta veisi maton ydinaseteollisen kompleksin ja ydinsotasuunnitelmien alta. Näinhän oli jo vähällä käydä Reykjavikissa.

Uudet tutkimukset

Vuoden 2007 jälkeen vähättely on kuitenkin ollut vaikeampaa. Tällöin nimittäin alkoi ilmestyä ilmastotieteen uusiin tuloksiin perustuvia ydintalvitutkimuksia, joissa on käytetty moderneja, entistä yksityiskohtaisempia ilmastomalleja ja supertietokoneita simuloimaan ydinsodan vaikutuksia. Mallien avulla on aiemmin laskettu oikein historian suurten tulivuorenpurkausten vaikutukset.

Uudet tutkimukset eivät pelkästään vahvista 1980-luvun laskelmia vaan osoittavat, että ydinräjäytysten seuraukset olisivat aiemmin arvioituakin pahemmat. Osa tulimyrskyjen synnyttämästä noesta nousisi hyvin korkealle stratosfääriin ja pysyisi siellä sateiden ulottumattomissa vuosikausia. Lämpötilat palautuisivat lähelle normaalia vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Myös sateet vähenisivät merkittävästi: ensimmäisinä vuosina 45 %. Ilmavirtaukset muuttuisivat, ja esimerkiksi monsuunisateet jäisivät kokonaan pois.⁵

Maapallon keskilämpötila olisi ensimmäisinä vuosina noin kahdeksan celsiusastetta nykyistä alhaisempi. Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan sisämaa-alueilla lämpötilat olisivat kahtena tai kolmena kesänä 20 astetta tai enemmän nykyistä alhaisemmat. Myös eteläisen pallonpuoliskon monilla alueilla lämpötilat putoaisivat kymmenen astetta. Maapallolla olisi yhtä kylmää tai jopa kylmempää kuin jääkaudella. Ainakin kolmena sotaa seuraavana kesänä viljanviljely olisi mahdotonta pakkasen takia esimerkiksi Yhdysvalloissa, Venäjällä, Ukrainassa, Puolassa, Saksassa ja suuressa osassa Kiinaa.

Uudet tutkimukset vahvistavat myös otsonikerrokselle aiheutuvat vakavat vauriot ja ultraviolettisäteilyn voimakkaan nousun. Ydinsota tuhoaisi suuren osan yläilmakehän otsonista 15 vuoden ajaksi. Pahimmillaan otsonikato olisi 75 %.⁶

Mullistusten seurauksena suurin osa kaikista nykyisin elävistä kahdeksasta miljardista ihmisistä todennäköisesti kuolisi ja nykymuotoinen elonkehä tuhoutuisi. Joidenkin tutkijoiden mukaan ihmislajikin olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon⁷.

Miksi vaietaan?

Vaikka siis ydintalven mahdollisuudesta on tiedetty pitkään, ja tutkimus toisensa jälkeen osoitta sen hirvittävät seuraukset, siitä ei juuri puhuta. Hiljaisuus ydintalven ympärillä on kummallista erityisesti siksi, että kasvihuonekaasujen aiheuttama ilmastonmuutos on mediassa usein näyttävästi esillä, ja se mainitaan lähes joka päivä mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Eivät edes elokapinalliset ja muut ilmastoaktivistit puhu ydintalvesta.

Yksi syy mediahiljaisuuteen on ilmeisesti suurvaltojen sotilasteollisten kompleksien vaikutus kansainväliseen tiedotusjärjestelmään⁸. Ydintalvesta puhuminen tekisi ydinaseiden ylläpitämisen ja kehittämisen entistä kyseenalaisemmaksi varsinkin, kun ydinaseet ova nykyisin kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia: YK:n ydinaseiden kieltosopimus tuli voimaan vuonna 2021.

Toinen syy puhumattomuuteen on varmaan kuvitelma, ettei ydinsota voi syttyä tai sen todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Ajatellaan, etteivät suurvaltojen johtajat voi olla niin hulluja, että aloittaisivat ydinsodan. USA:ssa ja todennäköisesti myös Venäjällä on kuitenkin vaikutusvaltaisia ihmisiä, jotka vähättelevät ydinsodan seurauksia ja kuvittelevat, että ydinsota voidaan voittaa⁹.

Ydinsota voi alkaa tavanomaisilla aseilla käydyn sodan eskaloitumisen seurauksena. Ukrainan sodan kaltaisessa konfliktissa, jossa ydinasevallat osallistuvat suoraan tai välillisesti, heikompaan asemaan joutunut osapuoli voi turvautua ydinaseisiin. Sekä Venäjän että Yhdysvaltojen ydinasedoktriini sallii ydinaseiden ensikäytön sellaista sodan osapuolta vastaan, joka ei ole käyttänyt ydinaseita¹⁰.

Ydinsota voi syttyä myös vahingossa. Suurvaltojen ydinasejärjestelmät ovat kuin jännitettyjä jousia, jotka voivat laueta monenlaisten häiriöiden seurauksena. Ydinohjukset laukaistaan heti, kun vastapuolen ohjuksista on tehty havainto – ohjusten perille saapumista ei odoteta. Havainnot voivat kuitenkin olla vääriä varsinkin, kun kyse on minuuteista eikä havaintojen huolelliseen tarkistamiseen ole aikaa. Tunnetaan monia tapauksia, joissa ydinsota on ollut vähällä syttyä virheellisen havainnon perusteella.¹¹

Esimerkiksi tammikuussa 1995 venäläiset tutkavalvojat havaitsivat norjalaisen revontulien tutkimukseen käytetyn raketin ja luulivat sitä ydinohjukseksi. Venäjä alkoi valmistella vastahyökkäystä. Presidentti Jeltsinin salkku, joka mahdollisti ydinaseiden laukaisun, alkoi toimia, ja hän aktivoi ”ydinaseavaimensa”. Ydinsukellusveneet siirtyivät taisteluvalmiuteen. Onneksi kuitenkin kohta tämän jälkeen tutkavalvojat huomasivat, että raketti ei ollut lentämässä Venäjän ilmatilaan. Jos tämä havainto olisi tehty muutamaa minuuttia myöhemmin, ydinsota olisi syttynyt.¹²

Suomen merkitys

Varsinkin suomalaisten aktivistien vaikenemisen taustalla vaikuttanee kolmaskin syy: kun Suomella ei ole omia joukkotuhoaseita, ydinasekysymys koetaan kaukaiseksi ja siihen vaikuttaminen vaikeaksi. Suomen asema on kuitenkin muuttunut merkittävästi viime vuosina. Maamme liityttyä Natoon ja solmittua DCA:n eli Puolustusyhteistyösopimuksen USA:n kanssa Suomessa tehtävät ratkaisut voivat vaikuttaa merkittävästi ydinsodan syttymisen todennäköisyyteen. DCA-sopimus antaa USA:lle oikeuden pystyttää Suomeen 15 sotilastukikohtaa muttei anna Suomelle oikeutta tarkastaa, mitä aseita tukikohtiin kuljetetaan tai millaisia pommeja maamme merialueilla tai ilmatilassa liikkuvissa Yhdysvaltain sotalaivoissa ja -koneissa on.¹³ Tämä kaikki lisää väistämättä jännitettä kahden ydinasevallan välillä, ja siten ydinsodan todennäköisyyttä.

USA:n sotavoimien toiminnan laajuus ja yksityiskohdat Suomessa ovat kuitenkin toistaiseksi avoimia. Niihin kansalaistoiminta voi vaikuttaa ja siten myös vähentää ydintalven todennäköisyyttä. Esimerkiksi DCA antaa USA:lle oikeuden pystyttää tukikohdan Ivaloon lähelle Venäjän tärkeintä ydinsukellusvenesatamaa. Paikalliset saamelaiset eivät ole mielissään Yhdysvaltain joukkojen mahdollisesta tulosta heidän mailleen¹⁴. Tilanne tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia luovaan kansalaisaktivismiin.

Ydinsodan todennäköisyyttä vähentävällä kansalaistoiminnalla voi sitä paitsi olla paljon suurempi vaikutus globaalin ilmastomuutoksen torjumiseen kuin tavanomaisella ilmastoaktivismilla, jossa yritetään vaikuttaa Suomen ilmastopolitiikkaan ja -lainsäädäntöön. Suomen kasvihuonekaasutuotanto on globaalissa mittakaavassa niin vähäistä, että se tuskin ylittää globaalien päästöjen mittausvirhettä. Maamme ilmastopolitiikan merkitys on ennen kaikkea esimerkin antamisessa muille maille. Sen sijaan Suomen tukikohta- ja ydinasepolitiikalla on esimerkin lisäksi myös merkittävä suora vaikutus ydintalven syntymisen todennäköisyyteen.

Suomi voi kuitenkin toimia esimerkkinä maailmanlaajuisella tasolla vain silloin, kun sitä ei missään koeta vihollisleiriin kuuluvaksi ja rauhanomaiset suhteet hallitsevat maailmanpolitiikka. Näin ollen ydinasevaltojen välistä jännitettä vähentävä kansalaistoiminta voi samanaikaisesti torjua ydintalvea ja ilmaston lämpenemistä.

16.08.25