| Tämä Olli Tammilehdon teksti on kirjoitettu radikaalidemokraatit-sähköpostilistalle kesällä 1995. Se on julkaistu Kaurapuuro-lehden mumerossa 14. Uudelleen julkaiseminen toivottavaa. Siitä tarkemmin tekijän kotisivulla. |
Miksi hierarkioiden täyttämä yhteiskunta on huono?
Kritisoin seuraavassa hierarkioita kolmessa suhteessa: poliittisessa, eettisessä ja epistemologisessa. Oletan seuraavassa, että
suoranainen lahjonta ei ole yleistä. Useimpien maailman valtioiden
hierarkioissahan se on erittäin tavallista. Eduskuntien yms. on siis vaikea ohjata hierarkioita
(tästä Saksan ympäristöpolitiikan osalta ks. esim. Martin
Jänicken tutkimusta). Sen sijaan autoritaarisilla vallankaappareilla on siihen
paremmat mahdollisuudet, koska heidän asemansa on vahvempi suhteessa
virkamiehiin kuin normaalisti huipulle päässeiden poliitikkojen ja he
voivat käyttää omia terrorikoneistojansa. Niinpä
kriisitilanteissa hierarkkisen yhteiskunnan muuttaminen totalitaariseksi on helppoa.
Paitsi isoille fasisteille hierarkkinen hallinto tarjoaa mainioita
mahdollisuuksia myös pikkuhitlereille. Sopivassa valtajärjestelmän
kolossa he voivat tyydyttää ihmisten kiusaamishalujaan mielin
määrin ilman, että joutuvat siitä vastuuseen: hehän
ovat tietenkin toimineet lainkirjaimen mukaan. Byrokraattisilla hallintokoneistoilla
on myös ominaisuus, jota Hannah Arendt kutsuu "ei-kenenkään
vallaksi": tärkeän asian ratkaisu syntyy vähin erin niin, että
kukaan ei siihen pyri - eikä välttämättä edes kukaan
ymmärrä, mistä oli kysymys. Valmistelijat miettivät asiaa
vain kapeasta (tai pelkästään virastoteknisestä)
näkökulmasta ja huippuvirkamiehet eivät ehdi paneutua ja olettavat
valmistelijoiden paneutuneen. Toisaalta kun tämä pykälä- ja
määräyssubjektiviteetti on kunnolla onnistuttu luomaan, ei ole
enää mitään rikosta, mihin hallintokoneistoa ei voitaisi
käyttää. Kauhistuttavin esimerkki on tietenkin Saksan kunnollisten,
maltillisten ja juutalaisia vihaamattomien virkamiesten suorittama juutalaisten ja
mustalaisten kansanmurha. (ks. esim. Hannah Arendt: Eichmann in Jerusalem ja
Zygmunt Bauman: Modernity and the Holocaust) Sen sijaan jotta
päätöksiä voisi tehdä hierarkian huipulla tuhansien tai
miljoonien ihmisten puolesta, on toimittava yleisen ja vain hitaasti muuttuvan tiedon
varassa. Tällaista tietoa toki on, mutta se ei vain useinkaan ole relevanttia.
Niinpä hierarkiat helposti alkavat muuttaa maailmaa itselleen sopivaksi ja
vähentämään diversiteettiä. Vaikka tämä
maailman yksinkertaistamisprojekti ei voi kovin pitkälle edetä, jo sen
yrittäminen on tuhoisaa - itseasiassa se ilmeisesti on yksi ekologisen kriisimme
syitä. Kalakantojen turvaaminen hallinnollisella
säätelyllä on hyvä esimerkki hierarkian
kyvyttömyydestä. Paikalliseen tietoon pohjautuvat
säätelymenetelmät ovat tavan takaa osoittautu neet ylivoimaisiksi.
(The
Ecologist Vol. 25:2/3 on erinomainen ja perusteellinen tätä
käsittelevä teemanumero.)
Politiikkaa
Hierarkkisen järjestelmän huipulla yhdellä tai muutamalla
ihmisellä on suuri valta päättää muiden ihmisten
asioista. Tämä on demokratian vastakohta. Niinpä demokraattisiksi
itseään kutsuvissa maissa korkeat virkamiehet ovat periaatteessa vaaleilla
valittujen elinten valvonnassa. Koska kuitenkin resurssien, pysyvyyden ja monien
painostusvälineiden takia hallinto on ylivoimaisessa asemassa, käy
tavallisesti niin, että virkamiehet kontrolloivatkin valittuja edustajia.
Tätä auttaa vielä se, että yhtiöiden ja valtioiden
hierarkiat monella tavalla limittyvät yhteen (ks. Suomen osalta Ruostetsaaren
tutkimusta).
Etiikkaa
Hyvin toimivassa hallintohierarkiassa ihmisten edellytetään toimivan niin
kuin esimies tai lait ja asetukset määräävät.
Heidän on siis työaikanaan laitettava koko oma etiikkansa sivuun.
Tämä on omiaan rappeuttamaan eettistä ajattelua, mikä on
suuri inhimillinen tragedia sinänsä - vähän samanlainen kuin
ihmisen kasvattaminen pimeässä kellarissa. Etiikan rappiolla on tietenkin
tuhoisia vaikutuksia yhteiskunnan myös hallintokoneistojen ulkopuolella.
Epistemologiaa
Vaikka hierarkkinen järjestelmä suoriutuu hyvin rikoksista, ne eivät
ole mitään "yleiskoneita": monien positiivisten asioiden tekemiseen ja
keskeisten ongelmiemme ratkaisemiseen ne ovat aivan liian
kömpelöitä. Tämä liittyy kahteen seikkaan: maailman
jatkuvasti muuttuvaan prosessiluonteeseen sekä tilanteiden ja olosuhteiden
valtavaan moninaisuuteen. Siksi hyvän toiminnan edel
lyttämää tietoa voi saada usein vain elämällä
jossain konkreettisessa paikassa ja osallistumalla siinä ihmisten ja
luontokappaleiden vuorovaikutus prosessiin. Tätä paikallista tietoa on
useimmiten periaatteellisista tai käytännöllisistä syistä
mahdoton redusoida yleisiin teorioihin. 
Palautetta kirjoittajalle voi lähettää osoitteeseen etunimi(at)sukunimi.info
Kirjoituksen udelleen julkaiseminen on toivottavaa. Siitä tarkemmin
tekijän kotisivulla.
Takaisin Olli Tammilehdon kotisivun
alkuun