Suomi ja useimmat muut Euroopan maat haluavat jatkaa sotilaallisen avun antamista Ukrainalle. Perusteena on se, että näin Ukraina on paremmassa asemassa tulevissa rauhanneuvotteluissa ja lopputulos on maalle oikeudenmukainen. Tämä aivan ilmeisesti edellyttäisi sitä, että Ukraina jollain tasolla voittaisi sodan, sillä häviäjälle rauha on aina epäoikeudenmukainen. Maa ei kuitenkaan voi voittaa sotaa, koska Venäjän resurssit ovat paljon suuremmat kuin Ukrainan. Tätä mieltä ovat olleet pitkään lukuisat lännen sotilasasiantuntijat kuten yhdysvaltalainen kenraali Mark Milley, Saksan armeijan entinen komentaja Eberhard Zorn, Angela Merkelin entinen neuvonantaja, prikaatikenraali Erich Vad ja entinen Naton sotilaskomitean puheenjohtaja kenraali Harald Kujat. Nyt kun kolmivuotinen sota on verottanut raskaasti Ukrainan miespuolista väestöä ja Nato-maiden asevarastoja, voiton mahdottomuus on vielä ilmeisempi.
Aseavun jatkamisella on toki vaikutuksia: Sota pitkittyy, tuhansia ja taas tuhansia ukrainalaisia (ja venäläisiä) sotilaita kuolee ja vammautuu, kaupungeille ja ympäristölle aiheutetaan yhä enemmän tuhoa ja Ukraina menettää lisää alueita. Ukrainan asema pahenee entisestään. Aseapu ei siis todellisuudessa auta Ukrainaa vaan vahingoittaa sitä.
Ukrainalle ei ole jäljellä kuin huonoja vaihtoehtoja. Niistä vähiten huono olisi lähiaikoina solmittava rauha. Ukrainalaisten enemmistö on ymmärtänyt tämän: Gallup-yhtiön tekemän mielipidetiedustelun mukaan yli puolet ukrainalaisista haluaa neuvotteluja, joilla sota saadaan loppumaan mahdollisimman pian. Riippumattoman ukrainalaisen Rating-ryhmän kyselyn mukaan vain 13 % ukrainalaisista haluaisi, että sotaa yritetään jatkaa kunnes kaikki Venäjän valloittamat alueet on saatu takaisin. Sen sijaan 81 % hyväksyisi kompromissiratkaisun sodan päättämiseksi.
Olli Tammilehto
PS. Lähetin tämän kirjoituksen Helsingin Sanomiin, Keskisuomalaiseen, Savon Sanomin, Etelä-Suomen Sanomiin, Karjalaiseen, Pohjalaiseen, Kainuun Sanomiin, Salon Seudun Sanomiin, Keskipohjanmaahan ja Kymensanomiin. Yksikään lehti ei suostunut julkaisemaan tätä.
|
Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja kertomuksia. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi tuen antamisen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php |
Olipa varsinainen Putinistin kirjoitus. Kirjoittaja ei taida muistaa, kuka hyökkäyssodan aloitti. Voin ilmoittaa, että se ei ollut Ukraina. Nyt pitäisi kirjoittajan mukaan alistua kaikkiin Venäjän vaatimuksiin ja päästäisiin siihen ihanneolotilaan, minkä Venäjä häviäjälle tarjoaa. Ei kovinkaan kummoinen tulevaisuus. Jos kirjoittaja uskoo noin rankasti Venäjän propagandaan, niin minkäs sille voi. Epäilenpä ettei Ukraina tule ainakaan lähiaikoinaan antautumaan, jos koskaan. Rauha tulee jossain muodossa aikanaan, mutta ei pelkästään Venäjän täysin älyttömillä ehdoilla.
Ukraina on samantapaisessa tilanteessa kuin Suomi vuonna 1940 ja 1944. Olisiko, Taavi, sinun mielestäsi Suomen pitänyt jatkaa sotaa, koska rauhanehdot olivat ”täysin älyttömät”?
Pahoin pelkään, että sodan jatkaminen olisi johtanut kymmenien tuhansien suomalaisten kuolemaan, vielä suurempiin alueluovutuksiin tai jopa Suomen liittämiseen Neuvostoliittoon.
Putinistiksi leimaaminen on yksi selvä oire Suomessa tällä hetkellä vallitsevasta mielipidesensuurista. Meitä rauhaa kannattavia ja sotapuheeseen kriittisesti suhtautuvia on paljon, mutta ääntämme ei päästetä kuuluville. Hyvä että joku uskaltaa.
Jos Suomi oikeasti olisi demokraattinen maa, näistäkin asioista voisi vapaasti keskustella.
Nyt kun rauhasta ylipäänsä on alettu neuvotella USAn aloitteesta, Euroopan maiden kannattaisi laittaa jäitä hattuun ja olla odottavalla kannalla – eikä torpedoida omilla toimillaan ja aseiden tehostetulla syytämisellä rauhan mahdollisuutta. On vastuutonta esittää varmana faktana Venäjän tulevia toimia, ei niitä kukaan voi tietää, mutta Venäjää voidaan ohjata uhkaavilla ja väärin ajoitetuilla liikkeillä ja uhoamisella juuri siihen suuntaan mistä nyt maalataan kauhukuvia.
Kuten Albert Einstein totesi kirjoituksessaan Taistelevan pasifismin puolesta, siteeraten Benjamin Franklinia, koskaan ei ole ollut hyvää sotaa eikä koskaan huonoa rauhaa.
Outoa, kun ei kukaan muista vilkaista karttaan päinkään Ukrainan ja Suomen
sodanlietsontakiihkossa. Venäjä kun sattuu olemaan kokonaisen mantereen kokoinen
valtio sen mukaisine väestöineen. Tykinruokaa siellä siis riittää uhrattavaksi sodan alttarille. Lopputulos on sikäli jo edeltäkäsin varma. Lieneekö syynä korppikotkien ahneus päästä saalista saamaan, ryöstöä ryöstämään, luonnonvaroista tuottoisiin
jälleenrakennusurakoihin. Näissä kun Suomi jää varmasti viimeisten joukkoon paitsi järjetöntä vieraan valtion sodan kustantamista veronmaksajien rahoilla hamaan maailman tappiin ulottuvine lupauksineen. Haiskahtaa maanpetokselta sivullisen sieraimiin.