David Graeber 1961–2020

David Graeber menehtyi syyskuun alussa matkallaan Venetsiassa. Hän oli tämän vuosisadan merkittävimpiä antropologeja. Hän toimi muun muassa London School of Economics -yliopiston antropologian professorina. Graeberille antropologia oli inhimillisten mahdollisuuksien tiedettä: se kertoo, miten ihmisyhteisöt ovat voineet järjestää elämänsä lukemattomilla toisistaan paljon poikkeavilla tavoilla. Tarkka antropologinen katse voi havaita myös ympärillämme enemmän yhteiskunnallista variaatiota, kuin mitä virallinen totuus antaa ymmärtää.

Graeber ei salannut sitä, että hänen yleinen yhteiskuntafilosofiansa edusti anarkismia. Hän lukeutui siihen suhteellisen harvalukuiseen mutta sitäkin merkittävämpään oppineiden anarkistien joukkoon, johon on kuulunut muun muassa maantieteilijät Élisée Reclus ja Pjotr Kropotkin, yhteiskunnallisen ympäristöfilosofian pioneeri Murray Bookchin sekä kielitieteilijä ja julkinen intellektuelli Noam Chomsky.

Graeberin anarkismi oli anarkismia pienellä a:lla: Kyse oli yleisluontoisesta poliittisesta tietoisuudesta (sensibility), joka ei hyväksy yhteiskunnallisia suhteita, jotka perustuvat väkivallalla uhkaamiseen. Anarkismia tässä mielessä on esiintynyt kautta historian ja toisaalta voi kuvitella lukemattomia erilaisia tulevaisuuden anarkistisia yhteiskuntia. Anarkismi Graeberille ei ollut tarkkaan määritelty oppi vaan enemmin ajatus siitä, miten yhteiskuntaa voi muuttaa vapaammaksi ja paremmaksi.

Anarkismi vaikutti tietenkin paljon hänen tutkimustyössään – ennen kaikkea siinä, mitä ideoita hän oli valmis heittämään tieteellisen tarkastelun koeteltavaksi. Mutta vielä enemmän anarkismi näkyi hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan. Graeber oli yhteiskunnallisiin liikkeisiin sitoutunut ihminen, joka suuresta lukeneisuudestaan ja titteleistään huolimatta toimi ahkerana ja idearikkaana riviaktivistina kotikaupungissaan New Yorkissa. Hän oli paljon mukana vuosisadan vaihteen toisenlaisen globalisaation liikkeessä. Graeberilla oli merkittävä vaikutus Occupy Wall Street -liikkeen käynnistymiseen ja muotoutumiseen vuonna 2011.

Elämänsä viimeisinä vuosina Turkin ja Syyrian kurdien autonomialiike merkitsi Graeberille paljon. Hän piti Rojavan vallankumousta todella tärkeänä, matkusti monta kertaa sen keskelle ja tuki sitä useissa kannanotoissaan.

Graeberin kirjat ja artikkelit ovat inspiroivia ja jännittäviä ajatusretkiä, jotka johdattavat vähän päästä hämmästyttävän uuden tiedon äärelle. Osa hänen teoksistaan on ollut myyntimenestyksiä, ja niitä on käännetty monille kielille. Olen kirjoittanut kolmesta Graeberin kirjasta arviot:

Debt, The First 5000 Years
http://www.tammilehto.info/Graeber-arvio26.php

Bullshit Jobs – A Theory
http://www.tammilehto.info/roskatyo86.php

The Democracy Project, A History, a Crisis, a Movement
http://www.tammilehto.info/demokratia7.php

Kolme viikkoa ennen kuolemaansa hän sai yhdessä arkeologi David Wengrow’n kanssa valmiiksi uuden kirjan käsikirjoituksen: The Dawn of Everything: A New History of Humanity. Sen on määrä ilmestyä syksyllä 2021.

Olli Tammilehto


Suomessa vapaiden kirjoittajien on yhä vaikeampaa saada toimeentuloa työstään – varsinkin jos kyseenalaistaa vallitsevaa koronakertomusta. Toivon siksi, että te, lukijani, tukisitte suoraan rahallisesti työtäni. Ulkomailla on paljon nettipalveluja, joiden kautta minun kaltaiseni kirjoittajat keräävät tukea. Kuitenkin Suomessa yksityinen rahankeräys on laitonta. Siksi tuen antamisen täytyy tapahtua ostamisen muodossa. Linkki tukikauppaani: https://tammilehto.info/tuki/index.php

Kategoria(t): Demokratia, Maailmanjärjestelmä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

1 Response to David Graeber 1961–2020

  1. Jöns Carlson sanoo:

    Kiitos Graeber – kirjoituksista. Olen miettimässä jonkinlaisen lausunnon kirjoittamista hänen hahmostaan. Niin paljon samoja auktoreita mentoreinaan ja karismaattinen esitystapa ja myös hahmotus, ei kumarra auktoriteetteja. Jotenkin kuin puhallus, joka oikein otettuna voisi merkitä antropologian pelastumista yhdentekevyydeltä. Kropotkin-esipuhe tärkeä. Samoin Mauss. En tiedä sitten Dawn -kirjasta, jolla ehkä samanlainen asema hänen tuotannossan kuin Marxin Pääomalla, mutta ilman sitä seuraavaa työväenliikettä. Tuntuu kuin olisi lähtenyt kesken. Vähän kuin Clastres ja Clastresin ihanne Etienne de la Boëtie, Montaignen nuori ystävä. Yhteiskuntatiede, vanha sosiologiamme, voi vielä rakentaa maailmaa, mutta ei samaa tietä jolla se marssi ulos näyttämöltä 2000-luvun koittaessa. Puhuuko Graeber jossain Weberistä? Jöns

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.