Huomioita ja kommentteja

Ehdotin eilen kolmivuotiaalle pojalleni mustikkaretkeä. Hän innostui kovasti, mutta liitti siihen oman fantasiansa: menemme etsimään merirosvojen aarretta. Pyöräilimme ja kävelimme kolme varttia ja saavuimme vanhalle tutulle mustikkapaikallemme. Kyläläiset sanoivat, ettei missään ole mustikoita, mutta sielläpä oli. Paljon vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta kuitenkin kerättäväksi asti. Onni jaksoi hyvin kulkea perässäni poukkoilevaa maastoa ämpärin kanssa ja keräsipä siihen muutaman mustikankin. Kuulimme viereiseltä järveltä tutun huudon. Se oli kuikka, tuo salaperäinen kirkkailla järvillä asuva muinaislintu. Söimme eväitä järvenrannalla ja menimme uimaan. Onni löysi järven pohjasta vettyneen laudankappaleen – aarrearkun kannen.

Minäkin löysin taas tuon aarteen, josta muinaiset merirosvot nauttivat varmasti enemmän kuin ryöstämästään ja piilottamastaan kullasta: luonnon suoman yhteisvaurauden. Muistin taas, kuinka suunnattoman rikas tilastoköyhä perheemme oli, kun saatoimme ja pystyimme nauttimaan tästä vauraudesta. Tajusin myös kuinka köyhiä Venäjän ja Pohjoismaiden ulkopuolella asuvat raharikkaat eurooppalaiset olivat: useimmissa maissa yksityisomaisuuden tiukka tulkinta rajoittaa voimakkaasti luonnossa kulkemista ja keräilyä. Mieltäni kivisti ajatella meillekin levinnyttä taloudellisen kasvun, kilpailukyvyn ja “menestyksen” palvontaa. Tuon uskon harjoittaminenhan on varmin tie yhteisvaurauden hävittämiseen ja reaaliseen köyhtymiseen.

Valtavirran uutisten silmäilijä lienee saanut hyvin sekavan kuvan tämän kesän sodista Israelin ympärillä. Todennäköisesti monet ovat käsittäneet Hizbollahin ja muiden “huivipäisten” olevan suurimpia syyllisiä hyökkäyksellään Israelia vastaan, vaikka Israelia toki tulee syyttää ylimitoitetusta reaktiosta. Noudattaen tätä tapahtumien tulkintaa parhaillaan koottavien YK-joukkojen sanotaan pyrkivät parantamaan Israelin turvallisuutta estämällä asekuljetukset Hizbollahille ja asettumalla sen joukkojen ja Israelin väliin.

Minulle tällaista kuvaa ei ole syntynyt, vaikka kahden pienen lapsen hoidon takia ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen on jäänyt vähäisemmäksi kuin aikaisemmin. Syynä lienee se, että olen voinut seurata myös kaupalliselle eduntavoittelulle alistamattomia uutiskanavia. Ajan puutteet takia erityisen tärkeä on viime aikoina ollut nettiradio, jota kuuntelen ruokaa laittaessa ja tiskatessa. Varsinkin A-infos Radio Project http://www.radio4all.net/ , jossa voi kuunnella tai imuroida lukuisten englanninkielisen maailman vaihtoehtoradioitten ohjelmia.

Näkemykseni on se, että ydinaseita hallussa pitävä, USA:n avokätisesti aseistama, maailman neljänneksi suurin sotilasmahti Israel vaarantaa naapurimaittensa turvallisuuden eikä päinvastoin. Monet israelilaiset ja yhdysvaltalaiset viranomaislähteet, joita jopa Helsingin Sanomat on siteerannut, viittaavat siihen, että Israelin hyökkäystä Libanoniin oli suunniteltu ja valmisteltu jo kuukausia ennen sodan syyksi väitettyä 12.7. sattunutta rajakahakkaa. Tuo kahakka, jossa Hizbollahin sissit tappoivat kahdeksan israelilaissotilasta ja vangitsivat kaksi, on irrotettu asiayhteyksistään. Ensinnäkin tällaiset kahakat ovat olleet tavallisia Libanonin ja Israelin rajalla, ja Israel on vanginnut ja tappanut niissä lukuisia libanonilaisia. Kukaan ei ole ehdottanut, että nämä kahakat antaisivat libanonilaisille oikeuden pommittaa Tel Avivia.

Toiseksi heinäkuun 12. päivän välikohtausta edelsi Gazan tapahtumasarja, joka oli yhtenä syynä Hizbollahin rajakahakointiin. Sen kronologia aloitetaan yleensä kesäkuun 25. päivästä, jolloin palestiinalaiset kaappasivat yhden israelilaisen sotilaan, Gilad Shalitin. Tämän uskoteltiin oikeuttavat Israelin käynnistämän Gazan vyöhykkeelle suuntautuneen hyökkäyksen, jossa toistaiseksi pari sataa ihmistä on kuollut ja yli 700 haavoittunut. Kuitenkin pidetään lähes normaalina sitä, että Israel kaappaa vähän päästä tavallisia palestiinalaisia, vaikka siviilien kaappaus on ratkaisevasti pahempi kansainvälisen oikeuden rikkomus kuin sotilaiden kaappaus. Israelin vankiloissa viruu satoja palestiinalaissiviilejä, joita ei ole tuomittu mistään rikoksesta. Sattumalta päivää ennen Shalitin kaappausta, Israel kaappasi kaksi gazalaista siviiliä, Osama ja Mustafa Muamarin.

Rajakahakan ohella Hizbollah saadaan näyttämään syylliseltä Libanonin sotaan, kun muistetaan ja muistutetaan järjestön moniin Israelilaisiin kaupunkeihin ampumat raketit. Lienee kuitenkin jonkin verran merkitystä sillä, että tämä rakettihyökkäys käynnistettiin vasta sen jälkeen, kun Israel oli aloittanut ilmahyökkäyksensä libanonilaisia siviilikohteita vastaan.

Mistähän saataisiin sellaiset rauhanturvajoukot, jotka estäisivät asekuljetukset USA:sta Israeliin?

Olin tänään ulkoiluttamassa ja nukuttamassa kaksikuukautista vauvaamme. Juuri kun hän oli vihdoin nukahtanut, mopo ajoi ohi ja vauva heräsi. Kolmivuotias poikamme on monta kertaa sanonut, ettei hän uskalla nukkua ulkona, koska pelkää mopoja. Usein illalla, kun nautin kylämme rauhasta, mopot rääkäisevät paikalle ja rauha on mennyt.

Jostain syystä valmistajat eivät pysty vaimentamaan poikien käyttämän pienen mopon moottorin ääntä, vaikka tytöille ostettavissa skoottereissa se onnistuu. Sitä paitsi sinänsä tehoton äänenvaimennin on usein poistettu lisätehon saamiseksi. Mopoja käyttävät yleisesti alaikäiset eikä tankojuoppous ole mitenkään epätavallista. Poliisi ei tähän ainakaan maaseudulla puutu. Heillähän parempaakin tekemistä – esimerkiksi “huumenuorten” ja aktivistien jahtaaminen

Miksi vanhemmat sitten ostavat pojilleen mopoja ja rahoittavat korjaukset ja polttoaineen? Vaikkei vähääkään välittäisi toisten ihmisten rauhan riistämisestä tai terveyden ja hengen vaarantamisesta, luulisi kuitenkin hiukan huolestuttavan se, mitä pojalle tapahtuu, kun esimerkiksi joku lapsi jää mopon alle. Sitä paitsi ei pojan omakaan henki ole turvassa robocop-kypärästä huolimatta.

Vaikkei onnettomuuksia sattuisi, mopoilu kasvattaa nuorta öljyriippuvuuteen ja välinpitämättömyyteen toisista ihmisistä. Tätäkö vanhemmat haluavat ilmastonmuutoksen ja öljysotien maailmassa?

Kyse on ilmeisesti siitä, että mopo on hyvä tapa ulkoistaa perheen sisäinen nuoriso-ongelma. Aikuistuva ihminen, jota yhteiskuntamme instituutiot ovat päättäneet “kasvattaa” vielä seuraavat kymmenen vuotta, luonnollisesti kapinoi ja käyttäytyy huonosti. Kun vanhemmat lahjovat nuorta mopolla ja sen varusteilla, saadaan rauha - kodin sisälle.

Virallisesti olen työtön, mutta minulla ei ole koskaan ollut näin paljon työtä. Silti voin aivan laillisesti nauttia työttömyyskorvausta. Kyse on siitä, että työni on määritelty ei-työksi eli vapaa-ajaksi. Kuitenkin teen erittäin tärkeää työtä, jonka tärkeydestä vallitsee laaja yksimielisyys. Hoidan nimittäin kotona kahta pientä lastani ja teen samalla suuren määrän kotitaloustöitä.

Minun kaltaisiani ihmisiä on Suomessa satoja tuhansia ja maailmassa miljardeja. Jos meidän työmme otettasiin edes jollakin tavalla huomioon talouslaskelmissa, bruttokansantuote kasvaisi moninkertaiseksi. Mutta mikä merkittävintä, bruttokansantuotteen kasvua väestönkasvun ollessa pientä olisi vaikea osoittaa: lastehoito- ja kotitaloustyö nimittäin vähenevät ja muuttuvat laadultaan huonommaksi, kun ihmiset siirtyvät tekemään enemmän virallista työtä.