Israel: uhri vai hyökkääjä?

Valtavirran uutisten silmäilijä lienee saanut hyvin sekavan kuvan tämän kesän sodista Israelin ympärillä. Todennäköisesti monet ovat käsittäneet Hizbollahin ja muiden “huivipäisten” olevan suurimpia syyllisiä hyökkäyksellään Israelia vastaan, vaikka Israelia toki tulee syyttää ylimitoitetusta reaktiosta. Noudattaen tätä tapahtumien tulkintaa parhaillaan koottavien YK-joukkojen sanotaan pyrkivät parantamaan Israelin turvallisuutta estämällä asekuljetukset Hizbollahille ja asettumalla sen joukkojen ja Israelin väliin.

Minulle tällaista kuvaa ei ole syntynyt, vaikka kahden pienen lapsen hoidon takia ajankohtaisten tapahtumien seuraaminen on jäänyt vähäisemmäksi kuin aikaisemmin. Syynä lienee se, että olen voinut seurata myös kaupalliselle eduntavoittelulle alistamattomia uutiskanavia. Ajan puutteet takia erityisen tärkeä on viime aikoina ollut nettiradio, jota kuuntelen ruokaa laittaessa ja tiskatessa. Varsinkin A-infos Radio Project http://www.radio4all.net/ , jossa voi kuunnella tai imuroida lukuisten englanninkielisen maailman vaihtoehtoradioitten ohjelmia.

Näkemykseni on se, että ydinaseita hallussa pitävä, USA:n avokätisesti aseistama, maailman neljänneksi suurin sotilasmahti Israel vaarantaa naapurimaittensa turvallisuuden eikä päinvastoin. Monet israelilaiset ja yhdysvaltalaiset viranomaislähteet, joita jopa Helsingin Sanomat on siteerannut, viittaavat siihen, että Israelin hyökkäystä Libanoniin oli suunniteltu ja valmisteltu jo kuukausia ennen sodan syyksi väitettyä 12.7. sattunutta rajakahakkaa. Tuo kahakka, jossa Hizbollahin sissit tappoivat kahdeksan israelilaissotilasta ja vangitsivat kaksi, on irrotettu asiayhteyksistään. Ensinnäkin tällaiset kahakat ovat olleet tavallisia Libanonin ja Israelin rajalla, ja Israel on vanginnut ja tappanut niissä lukuisia libanonilaisia. Kukaan ei ole ehdottanut, että nämä kahakat antaisivat libanonilaisille oikeuden pommittaa Tel Avivia.

Toiseksi heinäkuun 12. päivän välikohtausta edelsi Gazan tapahtumasarja, joka oli yhtenä syynä Hizbollahin rajakahakointiin. Sen kronologia aloitetaan yleensä kesäkuun 25. päivästä, jolloin palestiinalaiset kaappasivat yhden israelilaisen sotilaan, Gilad Shalitin. Tämän uskoteltiin oikeuttavat Israelin käynnistämän Gazan vyöhykkeelle suuntautuneen hyökkäyksen, jossa toistaiseksi pari sataa ihmistä on kuollut ja yli 700 haavoittunut. Kuitenkin pidetään lähes normaalina sitä, että Israel kaappaa vähän päästä tavallisia palestiinalaisia, vaikka siviilien kaappaus on ratkaisevasti pahempi kansainvälisen oikeuden rikkomus kuin sotilaiden kaappaus. Israelin vankiloissa viruu satoja palestiinalaissiviilejä, joita ei ole tuomittu mistään rikoksesta. Sattumalta päivää ennen Shalitin kaappausta, Israel kaappasi kaksi gazalaista siviiliä, Osama ja Mustafa Muamarin.

Rajakahakan ohella Hizbollah saadaan näyttämään syylliseltä Libanonin sotaan, kun muistetaan ja muistutetaan järjestön moniin Israelilaisiin kaupunkeihin ampumat raketit. Lienee kuitenkin jonkin verran merkitystä sillä, että tämä rakettihyökkäys käynnistettiin vasta sen jälkeen, kun Israel oli aloittanut ilmahyökkäyksensä libanonilaisia siviilikohteita vastaan.

Mistähän saataisiin sellaiset rauhanturvajoukot, jotka estäisivät asekuljetukset USA:sta Israeliin?

Kategoria(t): Maailmanjärjestelmä, Sodat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Israel: uhri vai hyökkääjä?

  1. Martti Ranttila sanoo:

    Miksi et tuo julkisuutta Daryl Smithin french connectionille.

  2. Hannu Töyri sanoo:

    Onko Israelilla sinun mielestäsi oikeus olemassa oloon. Arabien mielestä ei ole – siis suurimman osan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *