Auton viemää

Kävin tänään lasteni kanssa paikallisen museon joulunavajaisissa. Iäkäs mies mainitsi sattumalta kaupasta, joka oli hänen nuoruudessaan ollut pienessä Persbölen kylässä. Aloimme jutella menetetyistä palveluista. Kerroin, että Fiskarsin ruukissakin oli ollut kolme ruokakauppaa. Hän innostui kertomaan kaikista seitsemästä kaupasta, jotka olivat vuosikymmeniä sitten olleet Pohjan pienessä kirkonkylässä. Kun olimme jo ulkona, hän muisti, että oli unohtanut kaksi kauppaa, jotka olivat kirkonkylän lähellä.

Matkalla museolta kylän keskustaan muistelin Fiskarsia paljon pienempää Aijalan kylää, jossa vietin 1980-luvullla kesiä. Vaikka kylä oli puoliksi autioitunut sinne pääsi helposti bussilla. Siellä oli kauppa ja posti, jossa saattoi nostaa rahaa tililtä. Kauppaa ja postia ei ole enää eivätkä bussit kulje.

Leppoisa pikkujoulukävelymme keskeytyi ja päätyi isoon riitaan, kun kuopuksemme halusi ylittää kylämme pääväylän itse eikä halunnut pitää kädestäni kiinni. Väylällä oli poikkeuksellisen paljon autoja turistiviikonlopun takia. Museossa olin juuri nähnyt 1800-luvun lopulla otetun kuvan tästä samasta tiestä: kaksi miestä kävelee siinä kaikessa rauhassa keskellä tietä. Silloin ruukissa asui yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin nykyisin.

Turhautuneena autojen lapsille aiheuttamista alituisista vaaratilanteista aloin taas ajatelle mobilisoidun maailmamme mielettömyyttä. Autot tappavat onnettomuuksissa joka vuosi noin 1,2 miljoonaa ihmistä ja vammauttavat 50 miljoonaa, joista noin 8 miljoonaa vakavasti. Tämän lisäksi niiden päästämät ja niiden tuotantoketjun aiheuttamat saasteet tappavat vielä useita miljoonia ihmisiä. Autojen suoraan ja välillisesti päästämä hiilidioksidi on aiheuttamassa ilmastokatastrofin ja viemässä lapsiltamme tulevaisuuden.

Matkalla museolta kylän keskustaan muistelin Fiskarsia paljon pienempää Aijalan kylää, jossa vietin 1980-luvullla kesiä. Vaikka kylä oli puoliksi autioitunut sinne pääsi helposti bussilla. Siellä oli kauppa ja posti, jossa saattoi nostaa rahaa tililtä. Kauppaa ja postia ei ole enää eivätkä bussit kulje.

Leppoisa pikkujoulukävelymme keskeytyi ja päätyi isoon riitaan, kun kuopuksemme halusi ylittää kylämme pääväylän itse eikä halunnut pitää kädestäni kiinni. Väylällä oli poikkeuksellisen paljon autoja turistiviikonlopun takia. Museossa olin juuri nähnyt 1800-luvun lopulla otetun kuvan tästä samasta tiestä: kaksi miestä kävelee siinä kaikessa rauhassa keskellä tietä. Silloin ruukissa asui yli kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin nykyisin.

Turhautuneena autojen lapsille aiheuttamista alituisista vaaratilanteista aloin taas ajatelle mobilisoidun maailmamme mielettömyyttä. Autot tappavat onnettomuuksissa joka vuosi noin 1,2 miljoonaa ihmistä ja vammauttavat 50 miljoonaa, joista noin 8 miljoonaa vakavasti. Tämän lisäksi niiden päästämät ja niiden tuotantoketjun aiheuttamat saasteet tappavat vielä useita miljoonia ihmisiä. Autojen suoraan ja välillisesti päästämä hiilidioksidi on aiheuttamassa ilmastokatastrofin ja viemässä lapsiltamme tulevaisuuden.

Olli Tammilehto

Liikenteen tuhoista ks. http://www.tammilehto.info/ot-alku.shtml#kuljetukset
Ilmastokatastrofin uhasta esim. kirjassani Kylmä suihku, Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos (Into 2012)

Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Lapset ja koti, Liikenne. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

1 Response to Auton viemää

  1. T. Kallinen sanoo:

    Juuri kun järkevä yhteiskuntasuunnittelu alkoi kehittyä 1970-luvun alussa lisääntyi autokanta nopeasti. Lopullisen kuoliniskun teiden, autoilun ja muiden kuljetuskanavien suunnittelulle antoi NL:n kukistuminen, jonka jälkeen länsimaat hurahtivat täydellisen suunnittelemattomuuden puolelle. Asiat hoituvat tällä nykyideologialla itsestään ja sen mukaan siis, kuolemantapaukset liikenteessä ovat automaattisesti balanssissa liikenteestä saatavien hyötyjen kanssa. Kun liikenneonnettomuudet kasvavat, lisääntyy liikenne vastaavasti vai miten se ekonomistien yhtälö nyt meneekään 😉 Mitäs siis se valtio enää tunkee siihen väliin liikenneturvallisuutta lisäämään. USA:ssa, suunnittelemattomuuden mallitakapajulassa, voidaan varmaan vielä äänestää turvavyötkin vapaehtoisiksi …

    Ollin kuvaamia tienylitysongelmia on muuten USA:ssa vähemmin sillä yhä useimmissa risteyksissä lukee ”No pedestrian crossing”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *