Korona- ja arestikuolleet

Koronaan eli SARS-CoV-2-virukseen kuolleet ovat olleet valtamedian vakiouutinen tammikuusta lähtien. Noin 280 000 virallisen koronakuolleen varjoon ovat jääneet ne noin 15 miljoonaa ihmistä, jotka ovat samaan aikaan menehtyneet eri puolilla maailmaa. Heistä ani harva on kuollut luonnollisesti: lukemattomat muut taudit, kaikenlaiset myrkyt, vaaralliset teknologiat, onnettomuudet ja sodat ovat tappaneet heidät. Vielä enemmän varjoon ovat jääneet ne kuolleet, jotka ovat menettäneet henkensä niiden maailmanhistoriassa ainutlaatuisten toimien seurauksena, joiden tarkoituksena on ollut vähentää koronakuolleisuutta.

Monissa maissa kuoli maalis-huhtikuussa tavallista enemmän ihmisiä – ei kuitenkaan esimerkiksi Suomessa, Norjassa tai Itävallassa. Helsingin Sanomat¹ ja monet muut lehdet ovat viime aikoina kiinnittäneet huomiota tähän ilmiöön. Ylimääräisiä kuolleita oli enemmän kuin samaan aikaan rekisteröityjä koronakuolleita. Näiden lehtien johtopäätös on selvä: lähes kaikki ylimääräisetkin ovat kuolleet koronaan.

Liioittelevat tilastot

Tässä kuolleisuusselityksessä on kuitenkin monia ongelmia. Ensinnäkin koronakuolemien rekisteröinti on hyvin vapaamielistä, ja vaikuttaa siltä, että koronatilastoihin päätyy enemmin liian paljon kuin liian vähän kuolemia. Viruksen seurauksena kuolleiden lisäksi koronakuolleiden luvuissa ovat myös viruksen kanssa kuolleet. Toisin sanoen kaikki, joilta testillä on löydetty SARS-CoV-2, luokitellaan koronakuolleeksi, vaikka varsinainen kuolinsyy olisi jokin muu, esimerkiksi sydänkohtaus tai syöpä.² Sitä paitsi ainakin Britanniassa ja Yhdysvalloissa tilastoissa on myös paljon kuolleita, joille ei ole tehty testiä mutta joilla hoitava lääkäri tai vanhainkodin hoitaja arvelee olleen koronan³.

 Toisaalta testi ei aina kerro totuutta, vaan se antaa helposti vääriä positiivisia tuloksia: testin mukaan ihmisellä on virus vaikka todellisuudessa sitä ei ole tai se on jo kuollut⁴. Kaiken lisäksi huhtikuun alussa WHO muutti testisuosituksia niin, että koronapositiivisuuteen riittää se, että potilaasta otetusta näytteestä löytyy E-geeni, joka esiintyy myös tavallista nuhakuumetta aiheuttavissa koronaviruksissa. Aikaisemmin näytteestä piti löytyä myös vain SARS-CoV-2:ssa esiintyvä ORF1-geeni.⁵

 Lisäksi koronan vaarallisuus on havaittu olevan paljon pienempi kuin aluksi uskottiin. WHO väitti vuoden alussa, että SARS-CoV-2 saaneista 2-4 % kuolisi⁶. Kuitenkin monissa Saksassa, Yhdysvalloissa ja muualla viime aikoina tehdyissä tutkimuksissa on havaittu sen tappavan 0,15-0,36 % eli suunnilleen saman verran altistuneista kuin ankara influenssa-aalto⁷. Yhden katsausartikkelin mukaan kuolleisuus olisi 0,49-1,01 %⁸. Toisen, vähän myöhemmin ilmestyneen katsauksen mukaan se olisi 0,02-0,40 %⁹ Alle 65-vuotiaita virus tappaa vielä ratkaisevasti vähemmän: riski kuolla on samaa luokkaa kuin päivittäisten autolla suoritettujen työmatkojen aiheuttama vaara¹⁰.

 Näissä tutkimuksissa on käytetty virallisia koronakuolleisuustilastoja. Kun ottaa huomioon sen, että tilastot todennäköisesti liioittelevat kuolleisuutta, SARS-CoV-2:n tappokyky on vieläkin alhaisempi.

Pelko tappaa

Mutta onko mitään muuta, joka voisi selittää ylikuolleisuuden? Mitä muuta poikkeuksellista on tapahtunut maalis-huhtikuussa koronaviruksen leviämisen lisäksi? Itse asiassa toinenkin asia on levinnyt voimakkaasti – nimittäin viruspelko ja siihen liittyvä levottomuus. Tällä on suoriakin terveysvaikutuksia esimerkiksi siksi, että levottomuuden on havaittu lisäävän sydänkohtauksia ja muita vakavia sydäntauteja¹¹. Merkittävämpää lienee kuitenkin se, että tartuntapelon takia sairaat ihmiset eivät ole hakeutuneet hoitoon ajoissa¹². Esimerkiksi yhden kyselyn mukaan sydäntautipotilaat olivat huhtikuun alussa vähentyneet sairaaloissa 40-60 %¹³. Tällä kaikella on voinut olla huomattava kuolleisuutta lisäävä vaikutus myös Ruotsin kaltaisissa maissa, joissa koronan torjuntatoimet ovat olleet lieviä.

 Erittäin poikkeuksellisia ja ihmisten elämää maalis-huhtikuussa mullistaneita ovat olleet myös toimenpiteet, joilla on uskottu vähennettävän koronavaaraa. Pelon lisäksi sairaalat ovat tyhjentyneet muista kuin koronapotilaista myös siksi, että viranomaiset ovat monissa maissa kehottaneet ihmisiä pysymään kotona ja leikkauksia ja hoitoja, jotka eivät ole aivan kiireellisiä, on lykätty¹⁴. Syöpähoidon asiantuntijan Karol Sikoran mukaan puolen vuoden hoitoon hakeutumattomuus ja syövän seurannan keskeytys johtaisi Britanniassa tulevina vuosina 50 000 ylimääräiseen syöpäkuolemaan¹⁵.

Kuolettava aresti

Monia negatiivisia vaikutuksia on ollut kotiarestilla, johon huhtikuun alussa oli määrätty noin puolet maailman ihmisistä¹⁶. Aresti on vähentänyt terveydelle tärkeää liikkumista. Vanhat ihmiset ovat menettäneet suurimman ilonaiheensa, kun he eivät ole voineet tavata lapsiaan ja lastenlapsiaan. Psyykkiset häiriöt¹⁷ ja perheväkivalta¹⁸ ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti.

 Kotiarestin vaikutukset ovat suurimmat maailman köyhien keskuudessa. Heidän kotinsa – jos niitä ylipäänsä on – ovat ahtaat ja heillä ei ole säästöjä. Etelä-Afrikassa tehdyn tutkimuksen mukaan koronatoimien seurauksena maassa menetetään noin 30 kertaa enemmän elinvuosia, kuin mitä toimien avulla voidaan parhaimmassakaan tapauksessa pelastaa.¹⁹

 Aresti ja sen taloudelliset seuraukset ovat merkinneet ja merkitsevät nälkää sadoille miljoonille ihmisille. Ruoan tuotanto, jalostus ja jakelu kärsivät. Monet maat ovat alkaneet rajoittaa elintarvikkeiden vientiä. Vaikka ruokaa olisi satavissa, köyhät eivät pysty ostamaan.²⁰ Maailman ruokaohjelman (WFP) johtajan David Beasleyn mukaan koronatoimet voivat vuoden loppuun mennessä sysätä 130 miljoonaa ihmistä nälkäkuoleman partaalle²¹.

 Kotiaresti ja miljoonien työpaikkojen sulkeminen ovat johtaneet myös valtavaan työttömyyden kasvuun. Kansainvälinen työjärjestö, ILO varoittaa, että lähes puolet maailman työssä käyvistä on vaarassa menettää toimeentulonsa²². Tutkimusten mukaan työttömyys kapitalistisessa yhteiskunnassa heikentää ihmisten terveyttä lukuisilla tavoilla. Masentuneisuus, stressi ja itsemurhat lisääntyvät. Yksin USA:ssa työttömyys sekä eristyksen, pelon ja epävarman tulevaisuuden aiheuttama epätoivo voi johtaa 75 000 ihmisen kuolemaan. Well Being Trust -säätiön tutkimuksen mukaan elämä katkeaisi itsemurhien, alkoholismin tai huumeiden käytön seurauksena.²³ Australiassa on arvioitu, että koronan torjunta voi lisätä itsemurhia 50 %, ja niihin voi menehtyä 10 kertaa enemmän ihmisiä kuin itse koronaan²⁴.

Tauteja lisäävä taudin torjunta

Köyhien keskuudessa arestilla on suuria vaikutuksia myös muiden koronaa vakavampien tartuntatautien torjuntaan. Kun diagnooseja ei tehdä eikä hoitoja ole, miljoonat kuolevat ennenaikaisesti. Tuberkuloosin torjuntajärjestön Stop TB Partnershipin raportin mukaan kotiarestin seurauksena 300 0000 – 1 400 000 ylimääräistä ihmistä voi kuolla tähän tautiin seuraavien viiden vuoden kuluessa²⁵. Sama uhka koskee malariaa. Maailman terveysjärjestön mukaan Afrikassa voi malariakuolemien määrä lähes kaksinkertaistua tänä vuonna, jos koronan torjunta johtaa hyttysverkkojen ja lääkkeiden jakelun keskeytymiseen. Tämä lisäisi kotiarestin tilille noin 370 000 kuollutta.²⁶ Saman globaalin järjestön mukaan maksimimäärä ihmisiä, jotka kuolisivat Afrikassa koronaan ilman mitään torjuntatoimia, on 190 000²⁷.

 UNICEFin terveysasioiden johtajan Stefan Petersonin mukaan kotiarestin ja muiden koronatoimien haitat lasten terveydelle todennäköisesti ”ylittävät ratkaisevasti kaikki koronaviruksen aiheuttamat uhat”. Hänen mukaansa toimien seurauksena kehitysmaiden lasten riski kuolla malariaan, keuhkokuumeeseen ja ripuliin on kasvamassa voimakkaasti.²⁸ Arvovaltaisessa Lancet-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan koronatorjunnan aiheuttama terveydenhoitojärjestelmien toiminnan keskeytys ja ruoan saannin heikkeneminen voivat johtaa pahimmillaan siihen, että yli miljoona alle viisivuotiasta lasta kuolee²⁹.

 Näyttää siis siltä, että ainakin 1-5 vuoden tähtäyksellä koronatorjunnalla on paljon suurempi vaikutus kuolleisuuteen kuin mitä itse viruksella on tai olisi voinut olla. Mutta jo nyt torjuntatoimet saattavat selittää suuren osan ylimääräisestä kuolleisuudesta. Tunnetusti joskus hoito on pahempi kuin itse tauti. Korona jäänee historiaan esimerkkinä tästä.

      Olli Tammilehto